16.5.–3.6. Ulla Kudjoi, Maja Breife & Hans Peter Schütt, Eeva-Maija Priha
17:00 - 17:00
tiistai 15.05.2018 - sunnuntai 03.06.2018

Galleria Lapinlahdessa 16.5.–3.6.2018
ULLA KUDJOI: CUT OUTS & RITUALS
MAJA BREIFE & HANS-PETER SCHÜTT: SEN PITUINEN SE / SNIPP SNAPP SNUT
EEVA-MAIJA PRIHA: PIIRUSTUKSIA
Tervetuloa avajaisiin tiistaina 15.5. klo 17-19.

ULLA KUDJOI
Cut Outs & Rituals

“Kun äitini menetti näkökykynsä, hän näki aluksi tummansinistä ja sitten pelkkää mustenevaa. Myöhemmin yllättäen myös voimakasta punaista ja muita värejä sekä muotoja. Huomasin pyrkiväni hänen silmiensä tilalle. Halusin kuljettaa, kuvailla ja ehdottaa tulkintoja. Pyrkimykseni ymmärtää äitini uutta suhdetta ympäristöönsä korosti minulle aistien merkitystä.
Minua kiinnostaa, mistä alkaa ja mihin loppuu tietoinen, valikoiva katse. Jos päätän katsoa jotakin tarkasti, onko se oikeasti mahdollista? Mitä esimerkiksi jää mieleen, kun katselee maisemaa näköalapaikalta: vuori, vaaleanpunainen iltarusko, autereinen ilma iholla, musta koira jolla on vaaleanpunainen kieli, turistien huokailevat äänet ja naksuvat kamerat, ystävän käsi olkapäällä. Jonkinlainen moniaistinen koskettuminen. Tiedän, että ystäväni ei muista kaikkea samaa. Aistihavainnot sekoittuvat ja ovat henkilökohtaisia.
Ihmisiä kuvatessani olen huomannut, miten aistiva ja liikkuva keho välittää usein jotakin enemmän kuin pysäytetty kuva. Kun työskentelen studiossa ja asetan ihmiset sinne toimimaan, ajattelen että tapahtumassa tiivistyy yhtä aikaa konkreettinen todellisuus ja sisäinen maailma. Vuorovaikutuksesta syntyy uusia merkityksiä. Ja yritys nähdä maailma toisin.”

Näyttely on Ulla Kudjoin maisteriopintojen lopputyö Aalto-yliopiston valokuvataiteen osastolta. Hän käsittelee teoksissaan näkemistä ja ei-näkemistä, aistien kehollisia ilmentymiä sekä vierauden tunnetta. Näyttelyä on tukenut Aalto-yliopisto.

www.ullakudjoi.com
Teoskuva: Cut Outs & Rituals, still-kuva videoteoksesta, 2018

– – –

MAJA BREIFE & HANS-PETER SCHÜTT
Sen pituinen se / Snipp snapp snut

“Näyttelymme käsittelee lapsettomuutta, joka on koitunut osaksemme huolimatta lukuisista yrityksistä muodostaa perhe. Olemme hakeneet apua luontaishoidoista, hedelmöityshoidoista sekä kansainvälisestä adoptiosta ilman tulosta. Ensimmäiset yrityksemme muodostaa perhettä sijoittuvat vuodelle 2006 ja adoptiolupa umpeutui vuonna 2016. Näyttelyn teokset ovat yrityksiä muodostaa jotakin tästä 10 vuodesta.
Meille tietty aika on ohi, tietyt unelmat ovat mennyttä. Ajatukset, mielikuvat ja tulevaisuuden näkymät, joita pyöritimme hyvinkin intensiivisesti voi yrittää unohtaa. Kuitenkin haluamme katsoa tilannetta kaihon, surun ja pettymyksen lisäksi realistisesti sattumana, huumorin keinoin tai uutena avauksena johonkin muuhun. Ehkä voimme saada lohtua kohtalomme ekologisuudesta. Muutaman yksilön toiveiden mureneminen voi olla ihmiskunnan kannalta positiivista. Luopumisen opettelu voisi tosin tapahtua helpompienkin asioiden kautta.
Meille lapsettomuus ei ollut valinta ja aiheeseen liittyy paljon tunteita ja ajatuksia joiden puiminen ja läpikäyminen vie aikaa. Asia elää mukanamme vielä pitkään. Ideat, näkemykset sekä havainnot muuttuvat, kehittyvät ja kiteytyvät. Haluamme avata kokemuksiamme, huomioitamme ja tunteitamme sekä kertoa tarinaa häviöstämme. Useimmiten tähän tilanteeseen päätyvien ihmisten, meidän häviäjien, tarinoita ei kuulla, koska ihmiset eivät enää jaksa tai pysty kertomaan niitä. Ehkä maailma on kiinnostuneempi voittamisesta ja niistä selviytymistarinoista, jotka saavat onnellisen lopun?”

“Vår utställning berättar om barnlöshet. Själva provade vi de flesta möjliga alternativ som står till buds för att bli en familj men misslyckades. Vi har försökt med naturliga metoder, fertilitetsbehandlingar samt internatiolell adoption. Vi började aktivt pröva att bilda en familj 2006 och avslutade vår adoptionsprocess år 2016. Utställningen behandlar våra försök under dessa 10 år.
För oss är denna tid av att bilda en familj över och många drömmar är raserade. Tankar, fantasier och framtidsvisioner som länge varit intesnsivt närvarande i vår vardag får vi nu försöka lämna bort. Vi vill betrakta vår nuvarande situation som trots att den är full av sorg, längtan och besvikelser även kan betraktas med viss humor, som en slump eller möjlighet för något annat. Kanske finns det en visst tröst att få i att se oss själva i ett större globalt och ekologiskt perspektiv. En enskilds persons fall kan vara positivt för mänskligheten i stort. Konsten att lära sig avstå hade dock varit enklare att erfara genom mindre viktiga händelser.
För oss var barnlösheten inte ett val, och detta är ett område laddat med många känslor och tankar som det tar tid att behandla och finna acceptans för. Barnlösheten blev till en sorg som kommer att vara en följeslagare livet igenom. Ideer och åsikter utvecklas och fördjupas. Vi öppna upp våra erfarenheter, observationer, funderingar samt känslor och berätta historier om vårt nederlag. De flesta människor som hamnar i en liknande situation som vår, vi förlorare, får inte våra historier berättade och känner inte alltid igen oss i den gängse bilden av de barnlösa. Många människor orkar eller förmår inte att berätta om sina upplevelser. Omgivningen är nog trots allt mer intresserad av de historier som efter misslyckanden och ändlösa försök trots allt lyckades och sagan fick lyckligt slut?”

– – –

EEVA-MAIJA PRIHA
Piirustuksia

“Lähdin liikkeelle kolmesta: improvisaatiosta, pastelliliiduista ja paperista. Syvennyin muistikuviin, vaikutelmiin ja mielikuviin. Nähtyyn ja näkymättömään. Poimin ilmestyksiä läheltäni, arjesta ja pienestä, näennäisen vaatimattomasta. Merkitsin ne muistiin, jätin merkin, piirsin viivan tyhjälle paperille. Lopputulosta enemmän ajattelin työskentelyprosessia; tietynlaisen tilan löytämistä ja ylläpitämistä. Päämäärättömyyttä, intuitiivisuutta ja välittömyyttä. Tulosvastuuttomuutta. Auki olemista ja luopumista. Improvisaation vaikeutta ja helppoutta.
Syntyi sarja piirustuksia. Ilosta, surusta ja epämääräisyydestä – kuvia esittävyyden ja abstraktion rajalta. Kuvia, jotka ovat vielä itsellenikin hieman mysteerejä, ja avautuvat hitaasti ja kerroksellisesti. Ehkä jäävät kysymyksiksi. Tuntuu silti, että piirtämällä pääsen kiinni asioihin, jotka jäävät sanojen tavoittamattomiin.”

Eeva-Maija Priha (s.1980) on kuvanveistäjä, joka työskentelee laaja-alaisesti ja monimediaisesti kuvataiteen kentällä. Priha on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2007 ja on opiskellut kuvataidetta myös Castilla La-Manchan yliopistossa Espanjassa. Hän on järjestänyt useita yksityisnäyttelyjä sekä työskennellyt taiteilijaresidensseissä kotimaassa ja ulkomailla. Prihan teokset ovat tilallisia tutkielmia arkisista aiheista; usein luonnosta ja sen kiertokulusta. Priha työskentelee erilaisilla piirustustekniikoilla. Oman taiteellisen työskentelynsä lisäksi Priha toimii osana taiteilijaryhmä Piirakkakerhoa, joka keskittyy veistoksellisiin happeningeihin.

 

Galleria Lapinlahti
Lapinlahdentie 1, 2.krs, 00180 Helsinki
Avoinna: ti-pe klo 12-18, la-su klo 12-17.
info(at)gallerialapinlahti.com