9.-31.1. Mikko-Pekka Tanskanen: So Far I Have Come
11:00 - 18:00
tiistai 09.01.2018 - keskiviikko 31.01.2018

Käytävägalleria 9.-31.1.2018
K – MICK : SO FAR I HAVE COME / Akryylimaalauksia

Debytoin sivutoimisena kuvataiteilijana toukokuussa 2016 Helsingissä kotinurkillani Etu-Töölössä. Jo ensimmäisestä näyttelystä tuli retrospektiivinen: olin tehnyt joitakin kokeiluja niinkin kauan sitten kuin vuonna 1977, jonka aikaista materiaalia käytin myöhemminkin osina joitakin töitäni, sekä vuonna 1996, jolloin syntyi jokunen kollaasi. Näin ollen vain kahden 19-vuotisen luovan tauon jälkeen tuttu taiteilija antoi lopullisen sysäyksen tälle tielle loppukesällä 2015 Mäntyharjulla. ”Tee jotakin käsilläsi,” hän ehdotti. ”Se tekee sulle hyvää.” Jopa mies tempun teki. Tässä nyt mennään, seitsemännen näyttelyni kynnyksellä.

En ole kursseja käynyt enkä kouluja kolunnut. Kuviksessakin taisi olla pelkkä seiska; teknisissä käsitöissä sentään ysi. Vaan eipähän tarvitse ottaa perisuomalaisia paineita siitä, että mitähän sekin tyyppi (opettaja) minusta ajattelee. Ja lausahtihan tuo Pentti Kaskipurokin aikoinaan, ettei ole muita oppineita kuin itseoppineet. Muut ovat opetettuja. Jos nyt on pakko yrittää suorittaa vertailuja, kotimaisista taiteilijoista minua on joskus verrattu Reidar Särestöniemeen lähinnä kai värimaailman vuoksi, ulkomaisista hurjimmillaan William Turneriin (mutta se oli tyylilleni hyvin epätavallinen työ!). Varsinaisia esikuvia minulla ei ole, ainakaan tietoisella tasolla.

Tätä tekstiä laatiessa ei ole vielä täysin varmaa, mitä kaikkea näyttelyyn mahtuu mukaan. Mikäli mahdollista sinne tulee joitakin vuoden 2016 töitä, joista osa on maalattu viime vuodenvaihteessa Vuonislahdella Hupelin taiteilijaresidenssissä, jossa sain työskennellä taiteilijavieraana. Sen jälkeen tuli neljän kuukauden luova tauko putkiremontin takia. Vappuna 2017 alkoikin sitten aivan uusi kausi, jota edustavat loput viime vuonna maalatut työt.

Nyt kai pitäisi sitten viimein paljastaa kaikille mitä tahdon taiteellani sanoa, mikä on sen ylevä merkitys yms. (inhoamaani) parran päristystä. Karu totuus on, etten välttämättä tahdo sanoa tai julistaa yhtään mitään. Tärkeintä ovat värit, ei niinkään aihe. Työni eivät yleensä ainakaan äkkiseltään esitä mitään joskin niihin kätkeytyy paljon piilokuvia, ns. Rohrschafteja joita voi tulkita monella eri tavalla ihmisestä, tilanteesta, mielialasta jne. riippuen. En halua kahlita mielikuvitusta liiallisella esittävyydellä, jos kohta esittäviäkin töitä on tuotannossani mukana. Vieraileepa niissä joskus ”tavaramerkkihahmokin” kuten merkillinen pieni musta öttiäinen, joka on oman polkunsa kulkija, tai yksinäinen koira kuten Mr. Doug Wagtail.

Toisaalta haluan yhdistää kuvataiteen ja verbaliikan, joista syntyy huumoria. Tässä suhteessa minulla on suomalainen taiteilijaidoli, edesmennyt Gunnar Pohjola, joka oli hyvä perheystävä. Joskus on aihe, josta syntyy työ. Useammin syntyy vain työ, joka määrää aiheen, muotojen kautta. Musiikki ja joskus musiikkivideot ovat inspiraation lähde. Inhorealistiset kauhuskenaariot ovat yleensä tätä perua. Mutta väri on kaiken alku: alan vain spontaanisti yhdistellä värejä. Siitä se lähtee. Työskentelen useimmiten nopeasti, maalaus syntyy kerralla, carpe diem. Se hetki ei odota. Äärimmäisen harvoin korjailen työtäni. Jos se ei tunnu oikealta, hyödynnän pohjustuksen ja maalaan päälle uuden työn. Melko harvoin tosin, mutta näyttelyn päätyö ”The Observers” on elävä esimerkki tästä.

Ugh, olen puhunut. Nauttikaahan näyttelystä. Omalla vastuulla.

Helsingissä 29.12.2017

K-Mick

Näyttely on avoinna arkipäivinä klo 11-18, viikonloppuisin klo 12-18
Taiteilija on paikalla la-su klo 14-16

www.instagram.com/kmicktheartist/

 

Lapinlahden Lähde, Käytävägalleria
Lapinlahdentie 1, 1.krs