Mitä saadaan aikaan lentämällä vapaassa muodostelmassa?

Kokeilu on leikkiä, uuden luomista, tutkimista. Toisinaan onnistumista ei voi välttää. Ei erehdyksiäkään – mutta me opimme ainoastaan tekemällä toisin.

Esimerkiksi LOLympix 2017. Tapahtuma lähtee liikkeelle liput liehuen, tästähän alkaa aikanaan legendaarisena pidetyn tapahtuman historia. Tarvittiin vain idea joka kuulosti kyllin koukuttavalta. Ajatuksella leikiteltiin. Äkkiä se tuntui jo sopivalta ja kokeilemisen arvoiselta. Muutama mainos, vähän puskatiedotusta, kivaa puistossa, eikös niin? Kuulijat kiinnostuivat ja osallistuivat, ideoita tuli lisää, tapahtuma muoto alkoi hahmottua ja kasvaa. Ei asetettu erityisiä rajoja, katsottiin miten pikkuisena syntynyt idea keräsi voimia. Eri lajeja? Hyvä? Avantotapahtuma? Miksei? Sponsoreita? Voisi kokeilla! Sauna? Tietysti!

Idea vakiintui, keräsi energiaa. Nyt sitä oltiin ihan todella toteuttamassa. Miten järjestelyt? Paljonko tarvitaan työntekijöitä? Riittäisivätkö vapaaehtoiset? Kenellä on aikaa? Puhelinsoittoja. Kilpailun sisältö ja muoto? Värimaailma? Mites tällainen konsertti toimisi? Tätä ei ole tehty missään aiemmin, mikä sopisi konseptiin? Ajatuksia tuli lisää, ne näet ovat parviolentoja,  ja niihin etsittiin yhdessä vastauksia. Kuka osaa mitäkin? Mihin voimavarat riittäisivät? Ja lopuksi suuri arvoitus: paljonko ihmisiä tapahtuma keräisi?

Ehkä tänne tulisi pari tuttua ja muutama ohikulkija. Tai voisi tulla tuhat! Selviäisimmekö silloin järjestyksenpidosta, entä siisteydestä? Paloturvallisuus ja ensiapu? Välillä pikku flowchartit ja Excel-voimistelua. Olisiko tekniikka riittävää? Keitä voisi olla varalla jos joku sairastuisi, kuka hoitaa puhelut? Nakkeja vai maissintähkiä grilliin?

No, se suunnitellaan mikä voidaan ja loput improvisoidaan. Jotain menee oletettavasti mönkään. Mikseri hajoaa? Tehdään ihmis-PA ja huudetaan kuorossa. Lumilajeihin ei ole lunta? Käytetään käpyjä tai järjestetään ilmaveistoskisat. Roskikset eivät riitä? Nikkaroidaan muutama lisää ja tehdään niistä suunnistuspisteitä. Maa on paljaana eikä nurmea sovi runnoa? Keksitään vaihtoehtoiset lajit jotka voivat levittäytyä puistokäytäville.

Selvää oli että kuka vain voi osallistua, kykyjen ja taipumusten mukaan. Ammattitaitoisiakaan ei syrjitä. Vapautetaan luovuus ja leikkimieli, tapahtuma muotoutuu sitten itsekseen. Voihan siinä olla jotain kummallisuuksia mutta sitä voi pohtia sitten myöhemmin. Vuorovaikutuksen muotoa ei ole kirjoitettu graniittiin. Tehdään joka päivänä vähäsen entistä paremmin, ja seuraavalla kerralla kaikki ovat kokeneempia ja neuvokkaampia. Näin lapsi oppii kävelemään.

Lopputulos on yllätys kaikille.

Jouko Kivinen toimii Lapinlahden Lähteellä vapaamuodostelmalentäjänä ja kirjoittajana.