Osallisuudella kestävää hyvinvointia

Osallisuus tuntuu olevan muotitermi, johon törmää usein sekä päättäjien puheissa että erilaisten hankkeiden tavoitteissa. ”Yhteisö ja osallisuus” mainitaan myös yhtenä Lapinlahden Lähteen keskeisenä teemana. Tarkoituksena on luoda paikka, jossa jokainen voi osallistua. Mutta miksi osallisuutta tarvitaan? Miten osallisuus liittyy kestävään hyvinvointiin?

Ihminen on osa luontoa. Jo pelkän biologisen aineenvaihdunnan kautta olemme jatkuvasti suhteessa elonkehään emmekä pärjää ilman toimivia luonnon kiertokulkuja. Osallistumme näihin kiertokulkuihin, kun käytämme luonnonvaroja ja muovaamme elinympäristöä. Koska tällainen osallisuus on väistämätöntä ja välttämätöntä hyvinvoinnille, meidän kannattaisi huolehtia ekosysteemien toimivuudesta.

Hyvinvoinnin tavoittelu on aktiivista toimintaa. Me ihmiset toimimme monin tavoin jo pelkästään selviytyäksemme. Teemme palkkatyötä tai muuta hyvinvointia edistävää työtä ja pyrimme tekemään hyvinvointia lisääviä valintoja. Tätä kautta toiminta ja osallisuuden kokemukset liittyvät perustavanlaatuisiin tarpeisiimme. Meillä kaikilla on tarve osallistua. Osallisuus ei siis ole merkityksetöntä tai päälleliimattua puuhastelua, joka koskee vain tiettyä, syrjäytymisvaarassa olevaa joukkoa.

Ihminen ei tule toimeen yksin. Me tarvitsemme toisiamme ja meillä on tarve kuulua yhteisöihin. Osallisuus yhteisöissä voikin parantaa hyvinvointia monin tavoin. Ensinnäkin ihminen rakentaa identiteettiään aina suhteessa muihin. Osallisuuden kokemukset parantavat itsearvostusta. Elämä koetaan merkityksellisempänä. Tutkimusten mukaan rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen kokemukset lisäävät elämään tyytyväisyyttä kun taas yksinäisyys heikentää sitä. Osallisuuden kokemus voi vahvistua pienistäkin teoista; siitä, kun työkaveri tervehtii aamulla tai jää kuuntelemaan kuulumisia.

Hyvinvointi kasvaa, jos ihminen on läsnä omassa elämässään ja voi osallistua elämäänsä koskeviin päätöksiin. Läsnäolo kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta se on itseasiassa usein uhattuna. Palkkatyöyhteiskunnassa ja kulutuskeskeisessä kulttuurissa emme suinkaan ole niin itsenäisiä, kuin luulemme.  Emme aina tiedä, mitä varten työskentelemme ja miksi ostamme. Emme tiedä, miten voisimme olla osallistumatta ylikuluttavaan elämäntapaan. Osallisuus edellyttääkin autonomiaa ja itsensä toteuttamisen tarpeiden kuulemista. Ulkopuolelta saneltu osallistaminen ei tue kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Osallisuus vaatii myös vahvaa mielenterveyttä. Jos osallisuus on lapsena ja nuorena uhattuna, ihminen ei kehity autonomiseksi yksilöksi, joka pystyy tekemään hyvinvointia vahvistavia valintoja. Saatamme kuvitella itsemme huonoiksi, jäämme yksin, lamaannumme tai rakennamme jollain tapaa epärealistisen kuvan todellisuudesta. Osallisuuteen tarvitaan välillä myös tukea ja kannustusta, koska kaikilta osallistuminen ei suju yhtä helposti.

Lapinlahden Lähde on paikka, jossa voi osallistua luonnon kiertokulkuihin edes hitusen kestävämmällä tavalla. Ravintolassa tarjoillaan vain kasvisruokaa ja ympäristövaikutusten vähentämiseen pyritään monin tavoin. Lapinlahden Lähteellä voi myös tavata uusia tuttuja ja saada vertaistukea elämän kolhuissa. Kaikille yritetään löytää mielekästä tekemistä. Osallisuus ei perustu pelkästään ulkoapäin saneltuihin työtehtäviin vaan yhteisissä kokouksissa työntekijät ja vapaaehtoiset voivat itse ideoida toimintaa. Tällaisia paikkoja todella tarvitaan kestävän hyvinvoinnin keitaiksi!

Tuuli Hirvilammi

tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto