Lapinlahden Lähde

Uhanalaisen kirvelilattakoin esiintymisalueille haetaan suojelua

Lapinlahden sairaalapuistossa elää erittäin uhanalainen kirvelilattakoi (Depressaria chaerophylli), jota löytyy Suomesta vain kahdelta paikkakunnalta. Pro Lapinlahti ry esittää, että Uudenmaan ELY-keskus tekee päätöksen, joka suojelee kirvelilattakoin esiintymispaikkat.

Maalattu kuva kirvelilattakoista.
Kirvelilattakoi (Depressaria chaerophylli) on punertavanharmaa koiperhonen, joka on siipien kärkiväliltään noin 2 cm. (Kuva: Lea Heikkinen)

Lapinlahden sairaalapuistossa luonnon monimuotoisuus on poikkeuksellisen monipuolinen. Viljelyjäänteenä sairaalapuistossa on Suomessa harvinaisen mukulakirvelin (Chaerophyllum bulbosum) esiintymispaikkoja. Mukulakirveli on erityisesti suojeltavan erittäin uhanalaisen kirvelilattakoin isäntäkasvi.

Uudenmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta tehdyssä selvityksessä puistosta on löydetty mahdollisesti Suomen laajin mukulakirvelikasvusto ja kasvien kukinnoissa eläviä kirvelilattakoin toukkia. Vuoden 2011 kirvelilattakoiselvityksessä lajia löydettiin vain yhdeltä toiselta paikkakunnalta Inkoon Fagervikistä.

Lapinlahdessa esiintymiä todettiin erityisesti puiston etelälaidassa, jossa lisärakentaminen on Lapinlahden ideakilpailun kilpailuohjelman mukaan mahdollista. Helsingin kaupunkiympäristölautakunta on 2018 todennut, että uhanlaisen kirvelilattakoin esiintymien turvaaminen on keskeistä. Tästä poiketen, Lapinlahden alueen suunnittelukilpailuun sisältyvä mahdollisuus lisärakentamiseen luo selvän uhan kirvelilattakoin pääesiintymille puiston alueella.

Asemakaava ja Lapinlahden alueen kilpailuohjelma eivät muodosta riittävää suojaa puistoalueen kirvelilattakoin esiintymille. Pro Lapinlahti ry esittää Uudenmaan ELY-keskukselle, että erityisesti suojeltavan kirvelilattakoin esiintymispaikat, joissa esiintyy 100 tai enemmän mukulakirvelin kukintovartta, rajataan luonnonsuojelulain perusteella. Esiintymispaikan rajaamisen myötä kyseinen alue on suojeltu, ja esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.

Linkit:

Pro Lapinlahti ry, Luonnonsuojeluesitys

Sundell, P. ja Nupponen, K.: Kirvelilattakoiselvitys Helsingissä ja Inkoossa 2011 . Faunatica Oy, 2011

Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä

Lapinlahti elävänä kulttuuriperintönä -seminaari 10.2.2020

”Rakennuskulttuurin ja kulttuuriperinnön osalta Lapinlahti on kokonaistaideteos ja kulttuuriympäristökokonaisuus.”

Arkkitehti Tapani Mustonen

Kulttuurihistoriallisesti merkittävän, pian 180-vuotiaan Lapinlahden vanhan sairaalan ja puiston kohtalosta päättävä Helsingin kaupungin järjestämä ideakilpailu on loppusuoralla, ja alueen tulevaisuudesta tehdään kauaskantoisia päätöksiä. Me – Lapinlahden nykyiset työntekijät sekä vuokralaiset – koimme, että ideakilpailun suljetun luonteen vuoksi Lapinlahden kulttuuriperinnön säilymisen ehdoista ei olla käyty riittävää julkista keskustelua. Täten Lapinlahden sairaalan ja puiston kulttuurihistoriallisten arvojen ja merkitysten korostamiseksi järjestettiin paneelikeskustelu, jossa perehdyttiin vanhan sairaala-alueen muuttuviin kulttuuriperintöarvoihin arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin, kaupunkiympäristön, psykiatrian sekä kansalaisten osallisuuden ja kansalaisliikkeen historian näkökulmista.

Kysyimme, mikä tekee Lapinlahden kulttuuriperinnön ainutlaatuiseksi ja millainen toiminta ja rakentaminen säilyttäisivät parhaiten kulttuuriympäristön arvot. Halusimme seminaarin kautta myös korostaa Lapinlahden sairaala-alueen kulttuuriperinnön kolminaisuutta, johon kuuluu rakennustaiteellisten arvojen lisäksi myös maisemalliset ja puistokulttuuriset arvot sekä kulttuurihistoriallisia arvoja vaaliva toiminta.

Tilaisuuden moderoivat Pro Lapinlahti -liikkeen historiasta tietokirjaa kirjoittava Maija Kerko ja tietokirjailija Rita Paqvalén, jotka olivat myös tilaisuuden pääjärjestäjät yhteistyössä Pro Lapinlahti ry:n kanssa. Keskustelutilaisuuden avasivat maisema-arkkitehti Gretel Hemgård, arkkitehti ja tiimipäällikkö Matti Kaijansinkko ja Mieli Ry:n kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck. Paneelikeskusteluun osallistuivat ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander, tietokirjailija Maija Kerko, dosentti Pauliina Latvala-Harvilahti ja arkkitehti Tapani Mustonen.

Lapinlahden puisto

Maisema-arkkitehti Gretel Hemgård taustoitti puheenvuorossaan lyhyesti Lapinlahden puiston historiaa. Puistoa oli ryhdytty rakentamaan sairaalan avautuessa 1841 kallioiselle ja kaupunkilaisten hyötykäytössä olleelle maalle. Karu maaperä ja kalliot muovattiin nurmikoiksi ja niityiksi mies- ja hevosvoimin. Englannista lähtöisin oleva ajatus maisemapuistosta oli valloittanut koko Keski-Euroopan siihen aikaan, ja Lapinlahden ensimmäinen ylilääkäri Leonard Fahlander oli ennen nimitystään käynyt Euroopassa tutustumassa sairaalapuistoihin. Lapinlahden ”promenadipuisto” ja suuri osa sen teistä rakennettiin potilastyövoimin, sillä potilaiden hoitokeinoihin kuului työnteko.

Nykyään puiston pinta-ala on kutistunut 1800-luvun lopun 25 hehtaarista 8 hehtaariin, ja viime vuosina Helsingin kaupunki on remontoinut Lapinlahden rakennuksia ja niiden ympäristöjä myyntikuntoon. Esimerkiksi päärakennuksen etupihalta poistettiin asfaltti, jonka alta paljastuivat vanhat ja hyväkuntoiset mukulakivet. Mukulakivet palautettiin myös joillekin puutarhan teille, jos se vain oli mahdollista. Lisäksi Venetsia-taloa ympäröivä matala kivitasanne kunnostettiin. Maaston muodot vaikuttavat Lapinlahden puiston luonteeseen, ja puisto onkin Hemgårdin mukaan topografisesti ainutlaatuinen. Hemgård mainitsi esimerkkinä puiston lounaisosan kalliot, jotka ovat säilyneet ennallaan. Niiden louhintaraja on kallion laen takana puistosta katsottaessa, joten puisto näyttää kallion huipulta suuremmalta kuin se oikeasti on. Katseelta piiloon jäävä louhintaraja on esimerkki ranskalaisesta ”ha-hasta”. Se tarkoittaa maahan upotettua aitaa, jonka tarkoitus on pysyä katsojalle näkymättömänä. Toinen rajaustapa on reunakasvillisuus, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti, että puiston reuna häivytetään kasvillisuudella. Kaupunki ei ole läsnä puistossa eikä ota puiston tilaa haltuunsa, jolloin puisto pysyy itsenäisenä kokonaisuutena.

Mielenterveyshoidon historia ja Lapinlahti

”Olemme luoneet Lapinlahdesta diagnoosi- ja syrjintävapaan paikan, joka on avoin kaikille.”

Mieli Ry:n kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck

Mieli Ry:n kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck kertoi mielenterveyshoidon historiasta ja kehittymisestä Lapinlahden sairaalan näkökulmasta. Lapinlahden sairaalan juuret ovat valistuksen ajan Ranskassa 1700-luvulla, jolloin ymmärrettiin, että mielenterveysongelmat eivät johdu pahoista hengistä tai Jumalan rangaistuksesta. Kyseessä oli niiden sijaan sairaus, jota voitiin hoitaa. Uusi ajattelutapa saapui Suomeen vuosikymmeniä myöhemmin Venäjän kautta. Pietariin oli perustettu uusi, humaani mielisairaala. Uudenlaisen hoidon lähtökohtana oli ajatus, että lääketiede auttaa ihmistä. Samoihin aikoihin syntyi myös diagnoosin käsite. Koettiin, että mielenterveyttä on hoidettava hyvällä hygienialla, ilmavalla ympäristöllä ja hyvillä rakennuksilla. Täten Lapinniemi valikoitui sairaalan paikaksi Helsingissä. Potilaat osallistuivat myös aktiivisesti puutarhan ja puiston luomiseen ja hoitivat kotieläimiä. Lapinlahdessa oli esimerkiksi kanala. Hoitojen kehittyminen ja lääketieteellistyminen ei kuitenkaan ollut pelkästään hyvä asia. Hoidon kehittyminen työnsi potilaita enemmän yhteiskunnan marginaaliin. Esimerkiksi yhä harvempi skitsofreniaa sairastava siirtyi työelämään, ja kehitys on jatkunut samansuuntaisena nykypäivään asti.

Toisen maailmansodan jälkeen mielenterveyshoidosta syntyi uusi näkemys – bio-psykososiaalinen psykiatria – vastauksena vanhemman hoidon ongelmiin. Ajateltiin, että vuorovaikutuksella voidaan vaikuttaa mielenterveyteen ja että sosiaalinen kuntoutus on tärkeää. Lapinlahdesta lähti lääkäreitä ulkomaille opiskelemaan psykoanalyysiä ja noutamaan uusia oppeja. Lapinlahteen syntyikin sen seurauksena terapiatalo, jossa oli toimintaterapiaa, työterapiaa, musiikkiterapiaa ja taideterapiaa. Myös Venetsia-talossa oli sosiaalista kuntoutusta. 80-luvulla opittiin puolestaan ymmärtämään perheiden merkitys, ja Suomeen saapui perheterapia, jossa perheet osallistettiin hoitoon. Sen seurauksena Lapinlahdesta tulikin mielenterveyshoidon pioneeri Suomessa.

2000-luvulla siirryttiin psykiatrian kolmanteen aikakauteen, joka perustuu siihen, että jokaisella on oikeus osallisuuteen ja osallistumiseen. Havaittiin, että yhteiskunta ei ole mukautunut siihen, että kaikilla ei ole yhtäläisiä kykyjä, taitoja tai edellytyksiä. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista perustuukin siihen. Sopimus ratifioitiin Suomessa vuonna 2015, melkeinpä viimeisenä maana Euroopassa. Wahlbeckin mukaan viime vuosina on tapahtunut paradigman muutos: Enää ei koeta, että ihmisiä pitäisi muuttaa, vaan sen sijaan on lähdettävä liikkeelle ihmisen omista tarpeista, tavoitteista ja arvoista. On ymmärretty, että mielenterveys kuuluu kaikille. On ymmärretty, että meillä on kokemusasiantuntijuutta. Mielenterveysongelmia kokenut ihminen on asiantuntija, ei pelkästään omassa elämässään, vaan myös yleisellä tasolla. Vertaistukea pidetään nykyään erittäin merkittävänä hoitokeinona. Voidaankin puhua toipumisorientaatiosta. Ihminen itse, eikä lääkäri, määrittelee, mitä toipuminen on. Lapinlahden Lähde edustaa juuri mielenterveyshoidon kolmatta aikakautta, ja yllä mainittua toteutetaan Lapinlahdessa käytännössä. Painotamme sitä, että jokaisella ihmisellä on voimavaroja ja että Lapinlahden toiminta on erinomaisesti linjassa kansallisen mielenterveysstrategian kanssa. Sen keskeinen tavoite on mielenterveyspääoman rakentaminen, joka on myös Lapinlahden tavoite.

Paneelikeskustelu

Rita Paqvalén, Tapani Mustonen, Maija Kerko, Pauliina Latvala-Harvilahti ja Jukka-Pekka Flander. Kuva: Risto Ruuth.

Tietokirjailija Rita Paqvalénin johtamassa paneelikeskustelussa pohdittiin Lapinlahden sairaalan kulttuuriperinnön ja kaupunkipuiston ainutlaatuisuutta sekä alueen merkitystä kaupunkilaisille ja kansalaisten oikeutta kulttuuriperintöön. Miten Lapinlahden kulttuuriperintöön liittyviä arvoja pitäisi vahvistaa ja säilyttää asemakaavan ja korjausrakentamisen kautta, jotta myös tulevilla sukupolvilla olisi oikeus omaan kulttuuriperintöönsä?

Avauspuheenvuorossaan arkkitehti Tapani Mustonen kertoi, että Lapinlahden sairaala on säilynyt Engelin rakennuksista parhaiten. Engelin suunnittelemia ja hyväkuntoisia rakennuksia on toki muuallakin, mutta 1800-luvun alun henki on säilynyt parhaiten juuri Lapinlahdessa. Tietokirjailija Rita Paqvalénin mukaan onkin erikoista, että näin merkittävä ja ainutlaatuinen Engelin suunnittelema rakennus on myytävänä. Mustonen totesi, että vaikka Lapinlahti on vanhimpia mielisairaaloita Euroopassa, sillä ei tunnu olevan merkitystä Helsingin kaupungin tai poliitikkojen puheissa.

”Menetämme jotain todella arvokasta, jos Lapinlahdessa vuosikymmenten aikana muodostunut aineeton kulttuuriperintö katoaa.”

Tietokirjailija Rita Paqvalén

Paqvalén painotti, että Lapinlahti on merkittävä paikka kaikille suomalaisille, ei pelkästään helsinkiläisille. Lisäksi hänen mielestään on huolestuttavaa, että ideakilpailun etenemisen seuraaminen on ollut hankalaa paikallisille ja että kilpailun voittaja pääsee määrittelemään Lapinlahden asemakaavan muotoa. Dosentti Pauliina Latvala-Harvilahti muistutti puheenvuorossaan siitä, että toissa vuonna vietettiin eurooppalaista kulttuuriperintövuotta, jossa Suomen teemoina olivat osallisuus ja avoin kulttuuriperintöhallinto. Ideakilpailun suljettu luonne on siten ristiriidassa avoimuuden periaatteen kanssa.

Lapinlahdesta kertovaa tietokirjaa kirjoittava Maija Kerko kertoi puheenvuorossaan, että hänen kirjaansa varten keräämästä aineistosta paljastuu, kuinka merkittävä paikka Lapinlahti on kansalaisille – Lapinlahti on koettu erityisesti parantavana paikkana. Lisäksi Kerkon mukaan Lapinlahden merkitys rakentuu nimenomaan sairaalan historiallisen toiminnan kautta. Lapinlahti on ollut pitkään kaupungin verhoama, ympäristöstä erillään ollut paikka, joten sille annetut merkitykset ovat luovia ja heijastavat tulkitsijan mielenmaisemaa yhtä paljon kuin konkreettista todellisuutta.

”Lapinlahti on nähty tulevaisuuden toivoa edustavana paikkana ajankohtaisten yhteiskunnallisten uhkien edessä.”

Tietokirjailija Maija Kerko

Lapinlahdessa vuonna 2014 alkanut toiminta on ollut Kerkon mukaan ideaalista paikan kulttuuriperintöarvojen säilymiselle. On myös hyvä, että kaikki toiminta ei liity täysin mielenterveyteen, kuten Tilajakamon ja ravintola Loopin toiminta. Täten nykyisten toimijoiden ja Helsingin kaupungin yhteistyö on säilyttänyt fyysiset puitteet ja rakennusten ja puiston monikerroksisuuden.

Arkkitehti Tapani Mustonen kertoi, että nykyinen käyttö on myös sopivaa Lapinlahden rakennuksille. Ne ovat säilyneet hyvin, eikä suuria korjauksia ole tarvinnut tehdä. Olisi parasta, jos kunnostetaan vain tarvittava. Korjaukset olisi myös tehtävä mahdollisimman yksinkertaisesti, ja niissä pitäisi käyttää olemassa olevia ratkaisuja, joista päärakennuksen hormisto on yksi esimerkki. Lapinlahtea pitäisi ylläpitää jatkuvalla huollolla, ja 20–30 vuoden välein tehtäviä isoja peruskorjauksia pitäisi välttää, koska ne ”tappavat” rakennuksen luonteen Mustosen mukaan.

Dosentti Pauliina Latvala-Harvilahti korosti ihmisten paikkasuhdetta Lapinlahteen ja sen historiakertomukseen ja ihmisten oikeutta osallistua historiakertomukseen. Hän oli osallistunut Lapparin kakarat kertovat -tapahtumaan, jossa Lapinlahdessa lapsuutensa viettäneet jakoivat muistojaan valokuvien avulla. Muistitiedon siirtäminen ja erilaisten yhteisöjen kuunteleminen on osa kulttuuriperintökasvatusta.

Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander totesi puheenvuorossaan, että elämme ns. uusliberaalia aikakautta, jolloin kaikki on myytävänä. Suurimpia uhkia hänen mielestään onkin, että Lapinlahti rahastetaan pois kaupunkilaisten käytöstä. Helsingin kaupungin strategioissa unohdetaan usein asukkaat – he ovat vain lukuja, joita heitellään ympäriinsä. Maankäyttö-, raken-nus- ja perustuslaissa on säädetty osallisuudesta, ja perustuslaissa julkisen vallan käytöstä. Niitä ei juurikaan noudateta Helsingin kaavoituksessa. Asukkaiden näkemykset kirjataan, mutta niitä ei huomioida. Kaupunkilaiset siis ohitetaan päätöksenteossa ja politiikassa, mikä on surullista, koska he ovat myös omistajia.

”Kaupungilla pitäisi olla myös omistuksia, jotka ovat kaupunkilaisten käytössä.”

Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander

Helsingin kaupunginvaltuutettu Björn Månsson kommentoi paneelikeskustelun yhteydessä, että Helsingin kaupungin periaatteena on omistaa kiinteistöjä, jotka ovat omassa käytössä. Hänen mukaansa sitä pitäisi tulkita niin, että Lapinlahdessa voisi tai pitäisi olla kaupungin toimintaa. Flander kritisoi asuntotuotannon käsitettä, joka on nykyään maankäyttö- ja rakennuslaissa, ja kysyi asuntotuotannon merkityksestä, kun pitäisi rakentaa ihmisille hyvää kaupunkia. Yleiskaavaa toteutetaan Flanderin mukaan ns. rahakkaimmat osiot edellä: asuntotuotanto, liiketilat ym. Tämän seurauksena puistot ovat jääneet kokonaan toteutumatta, ja Helsingille on kertynyt ”puistovelkaa”.

Flander korosti, että Lapinlahti on luonnon- ja kulttuuriperinnön yhdistelmä. Lapinlahdessa on esimerkiksi kaksi miljardia vuotta vanhaa kalliota, jolla ihmiset mielellään lepäävät ja josta löytyy kaiverruksia 1800-luvulta, jolloin näkymä merelle oli parempi: Lauttasaaren siltaa ei ollut, ja silloinen – nykyään kadonnut – saaristo oli näkyvissä. Flander totesi, että meillä ei ole euro- tai dollarimittareita, joilla voidaan mitata Lapinlahdessa virkistäytymisen rahallista arvoa. Rahaa kuitenkin säästyy ns. ennakoivana terveydenhoitona ja vähentyneinä sairaanhoitokuluina. Lisäksi Lapinlahti on osa laajempaa kaupunkihistoriallista kertomusta, koska se on sairaalaparin osa: Ensiksi perustettiin Lapinlahden sairaala, ja seuraavaksi kulkutautisairaala kaupungin asukasmäärän kasvettua. Tämä on laajempi – kansallisesti varmasti ainutlaatuinen – kaupunkihistoriallinen kokonaisuus Flanderin mielestä.

Paneelikeskustelun lopuksi kysyttiin, miltä Lapinlahti näyttää 10 vuoden päästä. Tapani Mustonen toivoi, että Lapinlahti säilytettäisiin kokonaisuutena, jota kehitettäisiin jokaisella sektorilla rauhallisesti, mitään tuhoamatta. Maija Kerko korosti, että ympäristön ja puiston monimuotoisuutta pitäisi vaalia ja että toimintaa pitäisi järjestää rakennuksen ja puiston ehdo-illa. Pauliina Latvala-Harvilahti vastasi, että Lapinlahdesta on tullut taiteen, kulttuurin ja ihmisoikeuksien toimintapaikka. Helsingin kaupunki on ylpeä Lapinlahdesta, joka näyttäytyy kaupungin arvovalintana ja jossa tuetaan yhteisön omaehtoista toimintaa. Jukka-Pekka Flanderin mielestä jatkossa pitäisi miettiä, mikä on massatapahtumien ja laajemman yleisön paikka Lapinlahdessa. Missä ihmiselle voi antaa mahdollisuuden omaan rauhaan?

Lapinlahti on helsinkiläisten sinivihreä hengähdyspaikka.”

Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander

Pro Lapinlahti mielenterveysseura hakee toimintakoordinaattoria

Pro Lapinlahti ry on vuonna 1988 perustettu yleishyödyllinen ja kansalaislähtöinen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää mielenterveyttä ja ehkäistä mielenterveyden ongelmia kulttuurin ja ympäristön keinoin sekä vaalia Lapinlahden sairaala-alueen kulttuuriperintöä. Yhdistys vastaa alueen mielen hyvinvoinnin keskuksen, Lapinlahden Lähteen toiminnasta. Toimintamuotoina on matalan kynnyksen yksinäisyyttä ehkäisevä ja osallisuutta vahvistava ryhmätoiminta, tapahtumatoiminta, kaupunkiluontokeskus, asukastila, kotoutumista tukeva toiminta, viljelypalstoja ja museotoimintaa. Varainkeruutoimintaan kuuluu alueen kirpputori. Yhdistyksen omistama yhteiskunnallinen yritys Pro Lapinlahden tuki Oy harjoittaa kahvila- ja saunatoimintaa. Pro Lapinlahden toiminta on kasvussa, ja yhdistys on vuodesta 2017 vastannut Lapinlahden Lähteen hyvinvointia ja osallisuutta edistävistä hankkeista ja toimii työnantajana. Vuonna 2020 toteutuu arviolta 5 henkilötyövuotta. Päivittäistä toimintaa johtaa yhdistyksen toiminnanjohtajaa, jonka avuksi haetaan nyt toimintakoordinaattoria.

Toimenkuvaan kuuluu tapahtuma- ja ryhmätoiminnan suunnittelu ja toteuttaminen, vapaaehtoistyön kehittäminen ja koordinaatio, aktiivinen yhteydenpito yhdistyksen yhteistyötahoihin, toiminnan arvioinnin toteuttaminen ja osallistuminen vaikuttamistyöhön Lapinlahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön suojelemisen edistämiseksi ja sen säilyttämiseksi mielenterveystyön käytössä.

Edellytämme toimintakoordinaattorilta:
• Soveltuvaa tutkintoa
• Kokemusta järjestötyöstä ja vapaaehtoisten ohjaamisesta
• Sosiaali-, terveys- tai kulttuurialan kokemusta
• Hyvää suullista ja kirjallista viestintäosaamista
• Hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja
• Aktiivista, innostavaa ja tavoitteellista työotetta
• Kielitaitoa (suomi, ruotsi, englanti)
• Tehtävän edellyttämien viestintä- ja IT-taitojen hallintaa

Arvostamme myös kokemusta esimiestyöstä. Tehtävä täytetään mahdollisimman pian. Palkkaus on sosiaalialan järjestöjen työehtosopimuksen mukainen. Tehtävä on kokopäiväinen ja sijoittuu työehtosopimuksen vaativuusluokkaan 4. Hakemuksen ja CV:n palkkatoiveineen pyydämme lähettämään sähköpostitse viimeistään 22.3.2020 osoitteeseen nonni.makikarki@lapinlahdenlahde.fi.

Aiemmin lähetetyt hakemukset huomioidaan.