Havaintoja yhteiseurooppalaisesta onnellisuudesta – Escape to Happiness!

Yhteiseurooppalaisen Escape to Happiness Erasmus+ -projektin tavoitteena on ollut koota hyviä menetelmiä tukemaan työikäisten aikuisten hyvinvointia harrastuksissa ja aikuiskoulutuksessa. Hankkeessa on jo tuotettu hyvinvointia edistävien käytäntöjen oppaat suomeksi ja englanniksi sekä hyvinvointiteemainen pedagoginen pakopelihuone. Nyt oli koulutuskokonaisuuden vuoro. Matkan tarkoituksena oli pilotoida ’Escape to Happiness’ -koulutusohjelman työpajoja ja edistää osallistujien osaamista hyvinvointiin vaikuttavista teemoista. Parasta antia oli kuitenkin mahdollisuus tutustua hankekumppaneihimme sekä kauniiseen Torinon kaupunkiin.

Kurssi koostui kahdeksasta moduulista:

1. Mielenterveys ja hyvinvointi, mistä ne koostuvat?
2. Itsestä huolehtimisen keinot
3. Hyvinvointia edistävät sovellukset
4. Mielenterveyskriiseissä auttaminen
5. Tietoisen läsnäolon taidot (mindfulness)
6. Kommunikaatiotaidot
7. Tunneälyn ja kriisivalmiuden (resilienssin) kehittäminen
8. Hyvinvointipakopeli

Ne pienet erot

Työpajoissa mielenkiintoisinta oli tutustua eri Euroopan maiden ihmisten ajatuksiin; mikä meitä yhdistää, mitä eroja kulttuuri on muodostanut välillemme? On totta, että me suomalaiset näyttäydymme ryhmissä melko pidättyväisinä usein ulospäinsuuntautuneiden ja laajasti elehtivien etelä-eurooppalaisten rinnalla. Mutta kun suomalainen kertoo, hän puhuu sydämestä ja asian ytimestä, eikä tarjoa vastauksena ilmeisintä mieleen tulevaa asiaa. Esimerkiksi kommunikaatioon keskittyneessä työpajassa asento kädet ristissä oli ohjaajan mukaan kielteinen ’ei kiinnosta’ -ele, kun suomalaisessa kulttuurissa on melko tavallista, että keskustelijalla on kädet ristissä tuumailun merkkinä eikä elettä aina pidetä torjuvana.

Yhdessä kokonaisvaltaista kollektiivista hyvinvointia lisäävässä asiassa Suomen olisi mielestäni tärkeää ottaa oppia keski-Euroopan maista: toisten huomioonottaminen ja kohteliaisuus lisäävät yhteistyön sujuvuutta ja antavat ihmiselle tunteen siitä, että hän kuuluu joukkoon. Rohkea katsekontakti toisiin, kohteliaisuudet, ystävällinen hymy ja avun tarjoaminen tulevat näissä vanhoissa kulttuureissa selkäytimestä, kun suomalainen vasta miettii, miten reagoida. Suomessa kenties koemme, että on kohteliasta antaa toisille omaa tilaa emmekä halua ’tuppautua.’ Tästä hyvä esimerkki oli, kun itse istuin usein tarkkailemassa työpajoja hieman sivussa, niin minulta tultiin jo pian kysymään: ”Onko kaikki hyvin? Voinko tuoda sinulle jotain?” Eurooppalainen on laumaeläin!

Oli vielä yksi eroavaisuus, jonka huomasin ohjaustyylissä: suomalaiseen aikuistyöhön yleisesti kuuluu täysi ilmaisun vapaus luovissa tehtävissä, eikä meillä ole tavallista ohjata ainoaa ’oikeaa’ tapaa toteuttaa annettua tehtävää. Opettaja tai ohjaaja ei ole meillä samalla tavalla auktoriteetti kuin esimerkiksi Kyproksella tai Bosniassa. Itsekin ajattelen, että ohjaaja on yhtä lailla oppimassa ohjattaviltaan ja parasta on, kun opittava asia rakentuu yhdessä.

Mikä tuo onnea?

Osallistujajoukkomme tavallisin onnen lähde ovat muut ihmiset: perhe, läheiset ja ystävät mutta myös positiiviset tuntemattomat. Muiden auttaminen tai muista huolehtiminen sai onnelliseksi. Muita yleisiä onnenaiheita on hyvä ruoka ja ruoanlaitto, eläimet ja luonto. Suomalaiset mainitsivat usein metsän, Välimeren asukkaat viinin ja yhteiset illanvietot. Joillekin riittää se, että saa vaikeasta sairaudesta huolimatta elää.

Kiteytettynä: onnea on se, että huomaa onnen!

Ja kun onneen kiinnittää huomiota, se KASVAA, KEHITTYY ja LAAJENEE.

Kiitos ihanat Lapparin osallistujat Siru, Malla, Karo, Juhana, Saara ja Katja mahtavasta matkaseurasta!

Teksti: Taina Laaksoharju.

Ks. lisätietoa matkasta täältä.