Kaikuja sairaalasta: Runoilija Helvi Juvonen kirjoitti Lapinlahdessa

”Kaikuja sairaalasta” on Mental Museum Lapinlahden Lähteen blogisarja, jossa tutustutaan entisen sairaalan lähes 200-vuotiseen historiaan.

Moninaista naistenpäivää! Nostaako naistenpäivän viettäminen mieleesi esikuvia menneisyydestä? Historia on täynnä mitä moninaisimpia naisia, joiden tarinat ovat jääneet useimmille tuntemattomiksi. Yksi heistä on Helvi Juvonen.

Mielenterveysongelmista kärsivien naisten ääni on usein jäänyt kuulumattomiin. Lapinlahden sairaalassa on vuosien varrella ollut potilaina useita naisia, joiden tarinoihin pystymme varmasti samaistumaan vielä tänäkin päivänä. Myös runoilija Helvi Juvonen (1919–1959) oli useaan otteeseen potilaana Lapinlahden sairaalassa. Juvosen voi nähdä esikuvana etenkin taiteilijoille, mielenterveytensä kanssa kamppaileville sekä perinteiseen naisen rooliin sopimattomille naisille.

Helvi Juvonen kirjoitti lyhyen elämänsä aikana kuusi runokokoelmaa, mutta kriitikoilta saadusta arvostuksesta huolimatta lukijakunta jäi vähäiseksi. Juvosen runouden on katsottu sijoittuvan perinteisen ja modernin runouden väliin, sillä hänen kokoelmissaan uusi ja vanha tyyli kulkivat rinnakkain.

Yhteiskunnan sukupuolinormit olivat 1940- ja 1950-luvuilla vahvat. Helvi Juvonen ei niihin kuitenkaan sopinut eikä elänyt niiden mukaan: hän pukeutui aina miesten vaatteisiin, tupakoi ketjussa ja eli rakkaussuhteessa naisen kanssa. Näin ollen hän joutui elämään elämänsä pitkälti marginaalissa, sillä homoseksuaalisessa suhteessa oleminen oli tuohon aikaan rikos. Kristinuskosta tuli kuitenkin hyvin tärkeä osa Helvin elämää ja persoonaa, vaikka kirkko pitikin homoseksuaalisuutta syntinä.

Koko Juvosen aikuisiän ajan hänen mielenterveytensä horjui välillä huonompaan, välillä parempaan suuntaan. Helvi oli useasti potilaana niin Lapinlahden sairaalassa kuin muissakin mielisairaaloissa. Hän kärsi muun muassa vainoharhaisuudesta ja aistiharhoista, joita yritettiin hoitaa insuliinihoidolla.

Kuten muutenkin elämässään, myös Lapinlahdessa Helvi Juvonen kulki muistikirja mukanaan kirjoittaen siihen runoja aina sopivan hetken tullen. Useat kokoelmiin päätyneistä runoista onkin kirjoitettu hänen sairaalajaksojensa aikana. Kalliopohja-kokoelman runoista vähintään puolet Helvi kirjoitti ollessaan Lapinlahdessa vuonna 1955. Kokoelma sisältää muun muassa omakuvarunon Karhu:

Karhu

Elossako? Elävien maassa
Sarveiskynsin pitkin, pörröisenä.

Huulten sanaa ymmärrä ei korva,
Silmät silmää etsii, tyhjän lukee,
aukea ei koskaan metsään ovi,
lumihurstia ei taivas anna
raskaammin tai keveämmin kaartaa
paljasjalka.

Turkki vietiinkö ja kynnet leikattiinko?
Hampaat verkkaan murtuivatko suusta?
Nauraa tuuli, kun sen kanssa kierrän.
Nauraa päivä, kun se silmiin paistaa.
Kallossani nauran milloin nauran.

Aukea ei koskaan metsään ovi.

Karhun merkityksen omakuvarunossa ymmärtää paremmin, kun tietää Helvin lempinimen. Läheiset eivät koskaan kutsuneet häntä Helviksi, vaan kaikki tunsivat hänet nimellä Nalle. Hänen hautakiveäänkin koristaa pikkuinen karhu. Hautakivi sijaitsee aivan Lapinlahden sairaalan lähellä, Hietaniemen hautausmaan uurnalehdossa.

Kansikuva: Helvi Juvonen katselemassa valokuvia kumppaninsa Sirkka Meriluodon kanssa 1955. Helvi Juvosen arkisto, CC BY-NC-ND 4.0

Lähteet:

• Heiskanen, T., Vallisaari M., & Liuksiala, K. (2021). Väkevät sielut: Tarinoita Lapinlahden sairaalasta. Helsinki: Into Kustannus Oy.
• Viitaniemi, K. (2025). Kirkas ja hiljainen: runoilija Helvi Juvosen elämä. Helsinki: Kustantamo S&S.

Teksti: Hilla Vehkaoja

Tutustu tarkemmin Mental Museum Lapinlahden Lähteeseen verkkosivuillamme ja lue lisää tarinoita sairaalan historiasta Mental Museumin Facebook-sivuilta!