Skip to main content

Lapinlahden puisto – kaupunkilasten hyvinvoinnin ja oppimisen lähde

Tänä syksynä Pro Lapinlahti mielenterveysseuralla on ollut käynnissä Lasten Luontolähde -hanke, jonka myötä olemme voineet tarjota lähialueen kouluille ja päiväkodeille ohjattuja luontoretkiä Lapinlahden puistoon. Puisto on jo pitkään toiminut tärkeänä omatoimisena oppimisympäristönä Ruoholahden, Jätkäsaaren ja Töölön lapsiryhmille, mutta ELY-keskukselta saadun ympäristökasvatusavustuksen turvin olemme nyt päässeet tarkastelemaan puistoa lasten näkökulmasta entistä syvemmin. Noin 150 lasta on osallistunut ohjattuun vierailuun, joiden teemana on tutkittu joko Itämerta tai luonnon valmistautumista talveen. Mitä nämä vierailut ovat paljastaneet?

Puiston ’hot spotit’ – millaiset paikat saavat lapset innostumaan?

Kouluvierailut osoittivat selvästi, että Lapinlahden puiston monimuotoiset pienympäristöt tarjoavat vahvoja tarjoumia lasten luontosuhteen kehittymiselle ja ilmiölähtöiselle oppimiselle. Tarjoumat tarkoittavat eri tarpeisiin vastaavaa fyysistä toiminnan mahdollisuutta; esimerkiksi kaatunut puu tarjoaa harjoittelumahdollisuuden tasapainoilulle. Lapinlahdessa erityisiä ’hot spotteja’ olivat paikat, joissa luonto on kerroksellista, monimuotoista ja aistittavaa – ympäristöjä, jotka kutsuvat tutkimaan, ihmettelemään ja leikkimään.

Viisi esikoululaista tutkii merenrantaa ja vastarannalla näkyy Lapinlahden Venetsia niminen rakennus.
Merenrannalla riittää tutkittavaa.

Merenranta kiehtoo ja vetää lapsia magneetin tavoin puoleensa. Aalloissa, kivikossa ja rannan eliöstössä on jatkuvaa liikettä ja muutosta, mikä tarjoaa loputtomasti aineksia havaintojen tekemiseen: mitä elämää löytyy rannalta, mitä aistit kertovat? Meri aktivoi samanaikaisesti sekä kehoa että mieltä, ja rannan tutkiminen tarinan kehyksessä tuntui seikkailulta. Myös rantalehdot olivat retkien kohokohtia: pusikoiden villi luonne houkutteli tutkimaan ja luomaan. Ne avasivat tilaa ihmettelyyn ja puheelle luonnon monimuotoisuudesta ja elinympäristöjen eroista.

Palstaviljelyalueen monimuotoisuus puolestaan ihmetytti lapsia, ja voi todeta, ettei näiden kaupunkilasten kyky tunnistaa kasveja ole kovin hyvä. Lapset opettelivat tunnistamaan kasveja, kurkistelivat kompostiin ja löysivät pieniä hyönteisiä (jänökin nähtiin!); näin he pääsivät konkreettisesti kiinni siihen, miten ihminen ja luonto voivat elää myös sopuisasti rinnakkain ja miten ihmeellinen onkaan luonto monine elämänmuotoineen. Viljelyalueella konkretisoitui tehtävänä ollut kasvien eri tavat selvitä talvesta; joku valmistaa siemenet, joku silmut, osa selviää maan alla juurien avulla ja toisilla on vaikkapa varastosipuli.

Puiden monipuolisuus oppimisympäristönä yllättää

Vanhat puut herättävät lasten mielikuvituksen. Eri ikäiset ja muotoiset puut tarjosivat paikan sekä turvaan että seikkailuun ja tilaa omaehtoisen leikin syntymiseen. Puiden moni-ilmeiset rungot, kolot ja oksat tukivat sensomotorisia taitoja, mutta yhtä lailla tarinallista ja leikkimielistä ajattelua. Tehtävä, missä piti miettiä puiston eläinasukkaille sopivia talvipesiä, oli erityisen mieluisa ja sai lapset eläytymään esimerkiksi hiiriksi, oraviksi, linnuiksi ja jäniksiksi.

Kaikkia näitä ympäristöjä yhdistää se, että ne ovat monipuolisia, kerroksellisia ja täynnä konkreettisia tarjoumia – juuri sellaisia paikkoja, joissa lasten luontosuhde rakentuu kokemuksellisesti ja omaehtoisesti.

Varmistetaan, että Lapinlahti on tulevienkin sukupolvien luontokeidas

Lapinlahden puiston arvo osoittautui koulukierroksilla kiistattomaksi. Jokainen rantalehto, vanha puu, kivikkoranta ja viljelypalsta kytkeytyvät toisiinsa muodostaen rikkaan kokonaisuuden, josta ei voi poistaa osaa vaikuttamatta koko ekosysteemiin – ja lasten hyvinvoinnin kannalta keskeisiin kokemuksiin. Lisäksi meidän tulee ymmärtää myös muiden puistossa elävien eliölajien oikeus elämään. Vastaavat monimuotoiset, elämykselliset ja helposti saavutettavat paikat kuin Lapinlahti on säilytettävä koskemattomina tuleville sukupolville.

Luonnon aarteita, jotka kiinnostivat lapsia

Toteammekin selkeästi: Lapinlahden puistoa ei saa pienentää eikä sen eheyttä heikentää. Satamatunnelihanke uhkaa kaventaa puiston monimuotoisuutta ja rauhaa. Jos nämä ympäristöt menetetään, menetetään myös mahdollisuus oppia luonnosta tavalla, joka on kehollista, kokemuksellista ja oivalluksia synnyttävää.

Lapinlahti on yksi Helsingin viimeisistä paikoista, jossa meri, kulttuurihistoria, kaupunkiviljely ja villi luonto ovat tiiviisti rinnakkain – ja juuri siksi siitä on tullut todellinen kaupunkilasten luontokeidas.

Tavoitteena pysyvä ympärivuotinen kaupunkiluontokeskus

Pro Lapinlahden mielenterveysseurassa tavoitteenamme on kehittää Lapinlahden Lähteelle ympärivuotinen kaupunkiluontokeskus, joka palvelisi jatkossakin alueen kouluja, päiväkoteja, perheitä ja muita toimijoita yhteistyökumppanina. Haluamme tarjota paikan, jonne voi tulla oppimaan, leikkimään, tutkimaan ja voimaan paremmin – vuodenajasta riippumatta.

Ryhmien vierailut ja luontokerhot ovat osoittaneet, että tarve tällaiselle keskukselle on todellinen. Lapset tarvitsevat paikkoja, joissa luonto on pääosassa ja joissa on vastassa luonnon ihmeiden äärelle ohjaava (osaava) aikuinen. Kun alue tulee kokemuksien kautta tutuksi, siihen muodostuu erityinen ja merkityksellinen suhde, joka kantaa läpi elämän tuottaen hyvinvointia. Juuri siksi Lapinlahden puisto tulee säilyttää kokonaisena: se on tulevien sukupolvien perintö, joka ansaitsee tulla vaalituksi.

Tervetuloa seminaariin kuulemaan lisää

Jos haluat kuulla lisää Lasten Luontolähde -hankkeen havainnoista ja siitä, miten lasten luontosuhdetta voidaan tukea kaupunkiympäristössä, olet lämpimästi tervetullut Hyvinvointia lapselle luonnosta -seminaariin 19.11. Tilaisuudessa esittelemme hankkeen tuloksia, jaamme käytännön menetelmiä sekä etsimme yhteistyön paikkoja eri luontotoimijoiden välille. Tilaisuus alkaa Lapinlahden auditoriossa klo 14 (-16.30), ja siihen voi osallistua myös etänä Teamsissä.

Seminaari on suunnattu kaikille, jotka työskentelevät lasten kanssa tai ovat muuten kiinnostuneita luonnon hyvinvointivaikutuksista ja lasten luontosuhteen vahvistamisesta. Lämpimästi tervetuloa mukaan!


Taina Laaksoharju

Projektipäällikkö Taina on Kaupunkiluontokeskuksen vanhempi koordinaattori. Hän on maatalous- ja metsätieteiden tohtori, minkä lisäksi hän on suorittanut useita luontoyhteyttä tukevia tutkintoja: ympäristökasvattaja, luontoliikunnanohjaaja/PT, Mindfulness-ohjaaja, Helsinki-opas ja puutarhuri. Taina luennoi, vetää yhteisöviljelykerhoa ja erilaisia hyvinvointiryhmiä.