Lapinlahden sairaalan tarinoita: Potilaana 2000-luvun alussa

”Lapinlahden sairaalan tarinoita” on Mental Museum Lapinlahden Lähteen blogisarja, jossa tutustutaan entisen sairaalan lähes 200-vuotiseen historiaan.

Millaista oli olla potilaana Lapinlahden sairaalassa 2000-luvun alussa? Marja-Liisa muistelee hoitojaksoaan Lapinlahdessa vuonna 2001:

”En tajunnut, että en olisi päässyt sairaalasta mihinkään, koska ovet olivat lukossa. En olisi edes halunnut lähteä ulos. Lääkkeet väsyttivät, ja masennus oli vielä päällä. Arki sairaalassa käynnistyi jotenkin. Olin ajatellut, että siellä olisi terapiaa, mutta oli käytännössä vain olemista. Ymmärrän tämän jälkikäteen. Sairaalassaolo oli minulle sitä, että opettelin selviytymään ensin. En olisi edes jaksanut käydä keskusteluissa asioitani läpi. Sairaalassa oli jotain tuolijumppaa, kuvataideterapiaa ja musiikkiterapiaa. Televisiota ja videoita katsottiin paljon.

Muut potilaat olivat mielenkiintoisia. Tutustuin joihinkin paremmin, ja mietin mikähän heillä oli. Koskaan emme puhuneet, mikä meillä oli, jotain tuli rivien välistä, mutta se ei ollut keskustelun aihe. Juttelimme normaalisti diagnooseistamme huolimatta. Lopulta sairaala-aika oli kuin olisi ollut jossain leirikeskuksessa.

Minua ei olisi ilman mielialalääkkeitä ja Lapinlahtea. Olen käynyt niin pohjalla, että osaan nyt arvostaa tavallisia asioita aivan eri tavalla. Sairaala suojasi minua itseltäni, kun oli tarve ja antoi suojan paranemiseen.”

Lähde: Heiskanen, T., Vallisaari M., & Liuksiala, K. (2021). Väkevät sielut: Tarinoita Lapinlahden sairaalasta. Helsinki: Into Kustannus Oy.

Kuva: Lapinlahden sairaala, 2013. Museovirasto, Kulttuuriympäristön kuvakokoelma, kuvaaja Maarit Mannila, CC BY 4.0

Tutustu tarkemmin Mental Museum Lapinlahden Lähteeseen verkkosivuillamme ja lue lisää tarinoita sairaalan historiasta Mental Museumin Facebook-sivuilta!