Muistokirjoitus Kaisa Määtälle

Joulun jälkeen saapui suruviesti. Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry:n pitkäaikainen aktiivi ja kunniajäsen Kaisa Määttä oli siirtynyt ajasta iäisyyteen 83-vuotiaana.

1980-luvun lopulla Kaisa alkoi vierailla vasta perustetun Pro Lapinlahti -yhdistyksen tilaisuuksissa Lapinlahdessa. Hän oli ammatiltaan lääkäri mutta oli viettänyt pitkään eristäytynyttä elämää mielenterveysongelmien vuoksi. Hänestä oli tullut pelokas ihmisten suhteen. Kaisa koki Lapinlahden turvalliseksi ympäristöksi, ja yhdistyksessä toimiminen alkoi vahvistaa hänen voimavarojaan.
Kaisa muisteli usein henkilökunnan ja potilaiden kanssa yhdessä järjestettyjä tapahtumia kuten ikimuistoisia karnevaaleja Lapinlahden Venetsia-rakennuksessa. Myös Lapinlahden kaunis luonto toi lohtua ja tarjosi mahdollisuuksia toimimiseen. Puutarhassa kylvettiin keväällä, ja syksyllä päästiin korjaamaan satoa. Toiminnassa oli myös entisten potilaiden hallinnoima ”Kamikaze” eli itsemurhaa hautoneitten vertaistukiryhmä.

Uskallus uusiin tehtäviin

Muutaman aktiivivuoden jälkeen Kaisa rohkaistui ottamaan vastaan Pro Lapinlahti -yhdistyksen sihteerin tehtävät. Hän opiskeli tietokoneen käytön lisäksi muitakin yhdistyksen pyörittämiseen tarvittavia taitoja. 2000-luvun taitteessa nämä taidot olivat jo täydessä käytössä ja hyvin tarpeellisia, kun todellinen kansalaisaktivismin taistelutoiminta alkoi. Lapinlahden sairaalatoimintaa uhkasi alasajo, ja Pro Lapinlahden järjestämät mielenilmaukset seurasivat toinen toistaan. Työtä riitti valtavasti, ja Kaisa muisteli jälkeenpäin, kuinka hän eräänä yönä jäi monistamaan sairaalaan 6000 osoitetarraa. Niitä tarvittiin Helsingin kaupungin ja HUS-kuntayhtymän päättäjille lähetettäviin vetoomusteksteihin. Monistusurakan jälkeen puolenyön aikaan yövartija saattoi Kaisan ovesta öiselle pihalle. Tunnollinen sihteeri palkitsi itsensä taksimatkalla kotiin.

Osoitetarroja tarvittiin Muuri-kortteihin, joita ryhdyttiin jakamaan Helsingin keskustassa Lasipalatsin nurkalla. Siellä yhdistyksen sitkeät vapaaehtoiset seisoivat jo aamusta 20 asteen pakkasessa tavoitteenaan saada ihmiset lähettämään kortit edelleen päättäjille. Eräs Helsingin Sanomien toimittaja kiinnostui Lapinlahden sairaalatoiminnan puolustamisesta ja uutisoi kampanjasta seuraavan aamun lehdessä. Uutisen seurauksena ihmiset saapuivat sankoin joukoin allekirjoittamaan vetoomusta Lasipalatsille ja valmiit kortit loppuivat kesken. Postimerkkikuluja säästettiin viemällä kortteja mahdollisimman paljon omin jaloin suoraan vastaanottajien postiluukkuihin. Paripäiväinen pakkastapahtuma oli suuri ponnistus ja sai yhdistyksessä jälkikäteen kutsumanimen ”Pro Lapinlahden talvisota”.

Lapinlahden kohtalonhetkissä mukana

Joitakin vuosia myöhemmin äänestettiin Lapinlahden sairaalan jatkokäytöstä psykiatrisena sairaalana. Kaupunki oli jo omalta osaltaan luopunut Lapinlahdesta. HUS olisi kuitenkin vielä voinut käyttää Lapinlahtea erikoissairaanhoitoon. Kaisakin odotti jännittyneenä aamun lehteä ja HUS:n neuvottelutulosta. Pettymys oli suuri, kun uutiset kertoivat kielteisestä äänestystuloksesta 8–8 puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Varsinainen puheenjohtaja ei ollut akuutin sairastumisen vuoksi äänestyksessä paikalla. Se oli harmi ja saattoi olla ratkaisevaa, sillä hän oli myötämielinen Pro Lapinlahden asialle.
Tuloksesta huolimatta yhdistys ei luovuttanut, vaan järjesti sateessa ja myrskyssä neljännen mielenilmauksen, nimeltään Muuri II. Jälleen kerran ihmismuuri ympäröi sairaalan, Akateeminen puhallinorkesteri soitti ja taistelulauluna laulettiin ”Hetki lyö, viime hetki lyö”. Kansalaisaktivismi kannatti, sillä kaupunginvaltuusto oli sitoutunut säilyttämään Lapinlahden kiinteistön mielenterveystyössä. Nyt Lapinlahteen ehdotettiin Mielenterveystaloa. Suunnitelmia tehtiin pitkälle, mutta ne eivät edenneet toteutukseen.

Järjestöaktivismista bändiuralle seitsemänkymppisenä

Kaisa oli kaikki nämä vuodet hoidellut käytännön järjestelyjä ja nauttinut samalla kauniista ympäristöstä ja kulttuuritarjonnasta, jota Lapinlahdessa vierailevat taiteilijat järjestivät. Oli laadukkaita konsertteja ja teatteriesityksiä. Kaisa kutsui vuosia 1989–2005 ”avohoitopotilasurakseen” Lapinlahdessa. Hänet palkittiin aktiivisuudesta Lapinlahti-mitalilla. Mitalin myöntöperusteissa kuvaillaan Kaisaa Lapinlahti-toimijaksi, joka ”ei ole ollut potilas eikä henkilökuntaa mutta aina paikalla.”

Pro Lapinlahti mielenterveysseura myönsi myös Kaisalle kunniajäsenyyden.

Pian Kaisa huomasi kuntoutuneensa mukavasti ja tulleensa sosiaalisemmaksi. Oli aika siirtyä eteenpäin. Luovuttuaan sihteerin tehtävistä Kaisa uskalsi aloittaa seuraavan ”uransa”. Musiikkikoulu Resonaarissa hän liittyi rokkia soittavaan Riskiryhmä-bändiin, jonka kanssa hän esiintyi Lapinlahdessakin kesällä 2022.

Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry ja koko Lapinlahden Lähteen väki muistavat kiitollisena Kaisaa ja hänen merkittävää panostaan Lapinlahti-työssä.

Teksti:

Katja Liuksiala, Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry, toimintakoordinaattori

Kaisa Välttilä, sairaalapastori, Pro Lapinlahti -aktiivi