SaunaIhmisiä Lähteellä: Anna Penttilä
Kirkkonummella on taidemetsä, joka on tekijälleen Anna Penttilälle henkireikä, elämäntyö ja oman elämänsä Vekkula. Metsän villiä luovuutta voi aistia syyskuun loppuun saakka myös Lapinlahden Lähteellä Jotakin hupsua, jotakin omituista ja jotakin ihanaa -ulkoilmanäyttelyssä, joka tuo taidemetsän hengen meren ja viljelypalstojen läheisyyteen.
Taide on ollut Penttilälle selviytymiskeino, ja Kirkkonummella luonnon keskellä kohoava Nukkavierumetsä tärkein työhuone. Vaikka Lapinlahden Lähteen näyttely ei ole Penttilän rakas Nukkavierumetsä, se hengittää samaa luovaa voimaa ja avaa ikkunan hänen maailmaansa – tehden samalla taiteilijan maailmasta hieman helpommin lähestyttävän.
Hullu tiedemies ja kokeileva taiteilija
Penttilä kuvailee työskentelyään spontaaniksi ja kokeilevaksi. Kuvaus sopii hyvin yhteen ITE-taiteen luonteen kanssa, joka perustuu tekijän omaan ilmaisuun ja vapauteen akateemisten sääntöjen sijaan.
“Tosi harvoin se on tarkasti suunniteltua. Olen sellainen kokeileva taiteilija. Kokeilen, voiko näin tehdä. Teen omia reseptejä. Olen vähän sellainen hullu tiedemies.”
ITE-taiteilijat eivät useinkaan itse lähde liikkeelle määritelmästä, vaan tekevät taidetta omista lähtökohdistaan. Näin kävi myös Penttilälle:
“Itsehän en edes pitkään tiennyt olevani ITE-taiteilija enkä tiennyt koko ITE-taiteesta. Joku ITE-taideihminen löysi minut Instagramista. Sittenhän minulle avautui aivan uusi maailma.”
Penttilän mukaan ITE-taide voi olla lapsellista, erikoista ja hulvatonta – joskus ahdistavaakin. Ennen kaikkea se on kuitenkin mielenkiintoista ja helposti lähestyttävää myös lapsille:
“Yleensä kun lapsille sanoo, että mennään katsomaan taidetta, ne ovat silleen että hyi eikä mennä. Mutta viekääpäs ne ITE-taidekohteisiin!”
ITE-taiteen lisäksi Penttilä säveltää myös musiikkia.
“Musiikkini on suomi-indie-folk-poppia tai muuta sentapaista. Olin ylpeä itsestäni, kun ekan levyni kappale Helema pääsi jollekin viralliselle Spotify-listalle. Se oli hienoa.”
Metsä sydämenä, näyttely ikkunana
Kirkkonummen taidemetsä on tekijälleen kaikkein tärkein paikka:
“Se on minun henkireikäni. Se on oman elämäni Vekkula ja elämäntyöni.”
Penttilä muistuttaa, että taidemetsä ei ole tarkoitettu vain lapsille, vaikka he osaavatkin usein nauttia siitä aikuisia kokonaisvaltaisemmin.
“Itse suosittelen vielä istumaan sinne polulle ja katsomaan kaikkea lapsen tasolta. Silloin näyttää ihan erilaiselta.”
Lapinlahden näyttely kantaa mukanaan metsän henkeä ja avaa yleisölle kurkistusluukun taiteilijan maailmaan. Luonto ja taide ovat Penttilälle kaikki kaikessa.
“Masennun kokonaan sängyn pohjalle, jos minulla ei ole taideprojekteja, joita voin jatkaa milloin haluan. Onneksi niitä on.”
Teoksia luonnon ja arjen aineksista
Nuken osista ja johdoista syntyy hahmoja, jotka ovat yhtä aikaa veikeitä ja melankolisia. Arjen tavaroista – kengistä, vaatteista, elektroniikan palasista – rakentuu persoonallisia ja symbolisia hahmoja.
“Onneksi minulla on niin paljon mielikuvitusta, että voin alkaa tehdä taidetta vaikka tyyliin paskasta. Roudaan kotiin kaiken maailman rojua kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta.”
Lapinlahden näyttelyssä tunnelma on leikkisä, hieman arvoituksellinen ja jopa poeettinen. Teokset herättävät ympäristön eloon – kuin astuisi satuun tai unimaailmaan.
Penttilä mainitsee Lapinlahden näyttelyn omat suosikkinsa:
“Räkäpeikosta ja siitä kikkelin muotoisesta oliosta tykkään.”
Taidemetsä Kirkkonummella on jatkuvassa muutoksessa. Juuri nyt Penttilä rakentaa sinne kokonaisuutta kivistä, kasvillisuudesta ja risuaidoista – samalla kun siilit saavat pesäpaikkoja.
“Summa summarum: tällä hetkellä olen eniten kiinnostunut kivien kaivamisesta ja niiden järjestelystä.”
Teokset, jotka nyt nähdään Lapinlahdessa, siirtyvät myöhemmin osaksi Kirkkonummen Nukkavierumetsää sekä Haapavedelle, jossa Penttilällä on toinen ITE-taidemetsä nimeltä Tuulikellopuisto.
Kiviä, sammalta ja värikkäitä muovihenkareita
Penttilällä on aina meneillään uusia kokeiluja ja käytössä uusia materiaaleja.
“Kivet, sammal, kasvit. Ne just tällä hetkellä. Ai joo ja värikkäät muovihenkarit. Teen niistä sellaista henkarikäytävää, jota pitkin muratti alkaa kiivetä.”
Luonnon ja arjen rajapinnassa syntyy myös kokeiluja, jotka eivät aina onnistu:
“Yritän kasvattaa parvekkeellani sammalta pehmolelujen päälle. Tein sellaisen seoksen piimästä ja sammaleesta ja levitin sen niiden päälle. Nyt siellä kasvaa vain home, ja kärpäset ovat munineet sinne. Taisi mennä mönkään jollain tapaa se kokeilu.”
ITE-taiteen villi voima
ITE-taide on itseoppineiden taiteilijoiden luomaa suomalaista nykykansantaidetta, joka korostaa yksilöllisyyttä, vapautta ja omaperäistä luovuutta. Sen merkitys on monitasoinen: se rikastuttaa kulttuuria, tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman taiteeseen ja houkuttelee matkailijoita ainutlaatuisten elämysten äärelle.
Lopulta ITE-taide on myös keskustelua katsojan kanssa. Kun Penttilältä kysytään, mitä hänen teoksensa sanoisivat, jos ne voisivat puhua, vastaus on ytimekäs:
“Eläkää ja antakaa toisten elää. Rakastakaa. Katsokaa kaikkea lapsen silmin.”
Teksti: Mikko Huotari
Kuvat: Matti Koskinen, Anna Penttilä
Anna Penttilä: Jotakin hupsua, jotakin omituista ja jotakin ihanaa
14.8.–30.9.2025
Ulkoilmanäyttely Lapinlahden viljelypalstojen ja merenrannan läheisyydessä, vapaa pääsy!