Ihmisiä Lähteellä: Esa Sammallahti

Lapinlahdessa aamuisin ulkoilevat saattavat hieraista silmiään kerran jos toisenkin, kun he katsovat merelle ja näkevät siellä uimarin, lähes säästä riippumatta. Hän on Esa Sammallahti – vuosikymmeniä uintia harrastanut helsinkiläinen, joka on käynyt uimassa Lapinlahdessa reilun vuoden ajan. Lapinlahden alue on kuitenkin tuttu Esalle vuosikymmenten takaa: ensimmäisen kerran hän liikkui alueella 1970-luvun lopulla, jolloin hänellä oli moottorivene, jolla hän liikkui perheineen merellä. He ankkuroituvat lahdelle sairaalan edustalle ja söivät eväitä, mutta silloin he eivät vielä tosin tienneet paikasta enempää.

Lapinlahti tuli paremmin tutuksi Esalle 2000-luvun alussa Kertomus Lapinlahden sairaalasta -televisio-ohjelmasta. Siitä hän muistaa erityisesti Lapinlahden puutarhurin – pitkäaikaisille lapinlahtelaisille tutun Arvo Juutilaisen – joka harmitteli työnsä loppumista. Arvosta on tehty myös oma televisio-ohjelma. Eräs Esan tuttavakin oli Lapinlahdessa hoidossa syömishäiriön vuoksi, mutta siitä ei ollut valitettavasti apua.

Viime vuosina Esa on käynyt kahvilla Lapinlahdessa vaimonsa ja tuttaviensa kanssa ja vieraillut puistokirppiksillämme ja Puodissa. Esa kertoo, että matkailurajoitusten aikana hän on käynyt vaimoineen kahvilla joka päivä jossain Helsingin kahvilassa. Koronaepidemia toi Esan myös uimaan Lapinlahteen. Kun vesi ei ole kylmää, hän ui noin kilometrin poijuja kierrellen. Eräänä päivänä hän poikkesi Venetsia-talolle katsomaan paikkaa tarkemmin ja päätti siirtyä aloittamaan uintinsa uimarannalta talon viereiselle kalliolle, jossa ei ole jalkoihin tarttuvaa rantahiekkaa. Esa päätti myös uida niin kauan kuin on mahdollista, ja viime talvena hän lopetti vasta lahden jäädyttyä ja aloitti taas, kun jäät sulivat.

Esa arvostaa Lapinlahdessa erityisesti sen rakennusten ulkoasua. Hän opiskeli ja työskenteli Suomenlinnan Merisotakoulussa vuosia, ja Lapinlahden päärakennuksen keltainen väri tuo hänelle mieleen Suomenlinnan, jota hän myös arvostaa. Suomenlinnan rannoilla on myös vanhoja tiilirakennuksia, joita Venetsia-talo myös muistuttaa. Esa kertoo, että Lapinlahdessa käydessä suorastaan imee itseensä tietoa. Hän toteaa naurahtaen, että ymmärsi vasta hiljattain, mistä Lapinlahden Lähde on saanut nimensä, vaikka hän on tiennyt puutarhapalstojen sievästä punaisesta kaivosta jo pitkään. Lisäksi puistossa vierailevat päiväkotiryhmät jonossa kulkevine pikkulapsineen ovat Esasta päivää piristävä näky. Monelle lähiseudun päiväkodille Lapinlahden puisto on ainoa lähellä oleva viheralue, jonne voi tulla leikkimään.

Hän muistaa myös toissakeväisen keskustelun Lapinlahden tulevaisuudesta: ”Kuljin Lapinlahden ohitse ja näin porteilla mahtavat plakaatit, joista ilmeni, mitä myyminen tarkoittaisi. Silloin tajusin, mistä oli kysymys”, Esa kertoo. Hänen mukaansa oli todella hieno yllätys, että myyntisuunnitelma ei onnistunut, mutta toteaa, että miettimistä Lapinlahti-kysymys vaatii. Häntä mietityttää, millaisin omistajan elkein mahdollinen uusi omistaja toimisi – varsinkin raha-asioissa. Esa kysäisee naurahtaen, että loppuisivatkohan hänenkin uintireissunsa.

Toivomme, että ei loppuisi – kävi tulevaisuudessa kuinka tahansa. Kiitos haastattelusta, Esa!