SaunaIhmisiä Lähteellä: Karoliina Koivujuuri
Karoliina Koivujuuren näyttely Maailmasta pudonnut on parhaillaan esillä Lapinlahden Lähteen Käytävägalleriassa. Näyttely käsittelee mielen sairastumista ja toipumista. Näyttelyn maalaukset syntyivät 25 vuotta sitten, jolloin ne olivat Koivujuuren ainoa keino ilmaista ja yrittää ymmärtää itseään.
Koivujuuri uupui ja masentui pitkän ja intensiivisen työrupeaman jälkeen sairastuen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Hän oli hoitojaksolla Lapinlahden sairaalassa keväällä 2000.
“Potilaana ollessani en osannut sanoa, miltä minusta tuntuu. Vaikka olen puhelias ja osaan analysoida asioita verbaalisesti, silloin olin solmussa. Tuntui vain pahalta. Sairastumistani seurasi myös voimakas häpeän tunne.”
Sairaalan vanhan rakennuksen paksut seinät toivat turvaa, luonto ympärillä rauhaa. Arki osastolla oli rauhallista ja hyvin ennakoitua. Osasto5:n potilastilan aulassa oli iso lukujärjestys, johon jokaiselle arkipäivälle oli merkitty ohjelmaa aamusta iltaan. Koivujuuri suunnitteli heti osallistuvansa moneen toimintaan, mutta hoitaja ohjeisti häntä lepäämään ensimmäiset pari viikkoa.
“Nyt ajattelen, että onneksi pääsin potilaaksi. Lapinlahti oli hyvä paikka rauhoittua.”
Hoitajan kanssa oli tapaaminen päivittäin, lääkäriä tavattiin noin kerran viikossa. Koivujuurella ei ollut aiempaa kokemusta psykiatrisesta hoidosta sairaalassa, joten luottamuksen saaminen hoitohenkilökuntaan vei aikaa.
“Potilaana ollessani tuntui pelottavalta antaa oma minuus lääkäreiden käsiin. Pohdin, miten lääkäri voi tietää, miltä minusta tuntuu ja mitä jos he eivät näekään oikeaa minuuttani? Ajan kanssa opin kuitenkin luottamaan lääkäreihin.”
“Hei nyt mä tiedän äiti, miltä susta tuntuu”
Koivujuuri aloitti maalaamisen jo kotona sairaslomaa saatuaan ja jatkoi sitä Lapinlahdessa. Hänelle annettiin oma työskentelytila, jonne sai jättää tarvikkeet odottamaan seuraavaa kertaa.
Sairaalajakson aikana maalauksia päätyi esille Käytävägalleriaan, täsmälleen samaan tilaan, jossa ne nyt, 25 vuotta myöhemmin, ovat esillä. Maalaukset avasivat lääkäreille ja muille potilaille ikkunan hänen sisäiseen maailmaansa. Eräs potilas kertoi etsineensä sanallista ilmaisua tietylle tunteelle usean vuoden ajan ja löytäneensä sen lopulta Koivujuuren maalauksesta. Koivujuuri uskoo vahvasti kuvan voimaan, sillä kuvan kautta on mahdollista välittää tunne, jota on vaikea tuoda ilmi sanoin.
Potilaana ollessaan Koivujuuri joutui myös pohtimaan, millä tavoin hän vastaisi omien, tuolloin vielä kouluikäisten lastensa, kysymyksiin sairastumisesta ja sairaalajaksosta. Asia kuitenkin ratkesi yllättävällä tavalla.
“Lapseni ihmettelivät, miksi äiti on sairaalassa, kun hän ei ole kipeä. Sanoin, että olen väsynyt ja lepäämässä. He näkivät muutaman työn potilashuoneessani, ja tuolloin 9-vuotias tyttäreni totesi, että ‘hei nyt mä tiedän äiti, miltä susta tuntuu’, ja jatkoi iloisesti hyppelyään sairaalan käytävillä.”
Lämmin ja hyväksyvä Lapinlahden Lähde
Ennen näyttelyään Koivujuuri on käynyt Lapinlahden Lähteellä vuosien varrella muutaman kerran tunnelmoimassa. Niistä hetkistä hänelle on jäänyt hyvä olo.
“Kun kävelen pitkin puistotietä portista sisään, minut valtaa rauhallinen olo. Kun astun sisälle rakennukseen, hyvä olo vain kasvaa. Olen täysin hullaantunut tähän paikkaan ja sen ihmisiin. Kaikki moikkaavat kaikkia, ja ilmapiiri on lämmin ja hyväksyvä. Lapinlahden Lähde on kuin oma saari. Ympärillä isot autotiet, hautuumaa, meri.”
Koivujuuri on nykyään sinut oman sairastumisensa kanssa. Hän lähti luottavaisin mielin toteuttamaan näyttelyä Lapinlahden Lähteelle.
”Ennen näyttelyä olin innoissani siitä, millaista tästä tulee. Ripustuksen suunnittelussa oli apuna ystäväni, joka on ammattitaiteilija.”
Havainnoitsija ja kokija
“Maalaaminen on minulle tapa ajatella. Käsittelen asioita kuvien kautta.”
Vaikka maalaaminen on ollut jo pitkään tärkeä osa Koivujuuren elämää, hän ei silti määrittele itseään taiteilijaksi. Hän kuvaa itseään ennemmin kokijaksi ja havainnoitsijaksi – ihmiseksi, joka tallentaa tunteitaan ja kokemuksiaan kuviksi.
“Mielestäni taiteilija on koulutuksen saanut tekijä. Minä sen sijaan havainnoin itseäni, tunnen asioita ja teen kuvia. Olen harrastelija. Olen elämäntaiteilija.”
Työuransa Koivujuuri teki kasvatusalalla, ensin 20 vuotta luokanopettajana ja sen jälkeen toiset 20 vuotta kuvaamataidon opettajana.
“Se oli maailman paras duuni! Sain siitä todella paljon.”
Vaikka taiteen tekeminen ei ollut hänen ammattinsa, se kulki koko ajan opetustyön rinnalla. Kuvien tekeminen ei ollut suorittamista tai itseilmaisua muiden nähtäväksi, vaan sisäistä keskustelua; tapa nähdä ja tuntea maailmaa sisältä käsin.
Halu auttaa muita sairastuneita ja heidän läheisiään
Se, että näyttely pidetään juuri Lapinlahden Lähteellä, on Koivujuurelle erittäin tärkeää, sillä osa teoksista on syntynyt täällä. Näyttelyn järjestämisen taustalla on halu jakaa omia kokemuksia ja auttaa muita – niin sairastuneita kuin heidän läheisiään.
Koivujuuri kantaa huolta nuorten jaksamisesta ja siitä, kuinka yhä useampi nuori aikuinen uupuu jo ennen kuin työura on edes kunnolla päässyt alkamaan.
”Minulla on lähipiirissäni nuoria vastavalmistuneita, jotka ovat jo kokeneet burn outin. Jotainhan tässä maailmassa on vialla, kun nuoretkin ihmiset sairastuvat. Toivon, että nämä kuvat toimivat varoitusmerkkinä sille, ettei näin kävisi.”
Eletyn elämän kokemukset eivät katoa vuosienkaan varrella. Koivujuuren mukaan jokainen tarina ansaitsee tulla nähdyksi – ja jaetuksi, silloin kun sen aika on.
”Vaikka omista kokemuksistani on kulunut jo 25 vuotta, nämä teokset eivät ole tulleet esille millään tapaa liian myöhään”, Karoliina toteaa.
Karoliina Koivujuuren näyttely Maailmasta pudonnut on esillä Käytävägalleriassa 5.5.2025 asti. Näyttelyyn liittyy myös kirja, joka on myynnissä näyttelytilassa.
Teksti: Saara Hornig & Taana Tallberg
Karoliinasta tehty videohaastattelu katsottavissa oheisesta linkistä
Video: Nikoza Suokas