Ihmisiä Lähteellä: Marja Rikaniemi

Tutustumme Lähteen Patinassa vapaaehtoisena toimivaan iloiseen ja energiseen Marja Rikaniemeen.

Marja Rikaniemellä on pitkä suhde Lapinlahteen. Hän kertoo seuranneensa Lapinlahden toimintaa 1990-luvulta lähtien, jolloin hän muutti asumaan Ruoholahteen. Marja muistaa tarkasti päivän, jolloin hän vieraili Lapinlahdessa ensimmäisen kerran: 28.7.1998 Juha Hurmeen Nälkäteatteri esitti Aleksis Kiven Kihlaus-näytelmän Venetsia-rakennuksen vierellä rannassa, ja sitä Marja tuli katsomaan.

Ennen vapaaehtoistyön aloittamista Marja teki pitkän työuran opettajana peruskoulussa ja lukiossa. Eläkkeelle siirryttyään Marja halusi käyttää aikaansa yhä enemmän vapaaehtoistyöhön, ja Lapinlahti oli hänelle luonteva valinta.

“Ajattelin, että kun jään eläkkeelle, tämä on ehdottomasti yksi vapaaehtoispaikka, johon haluan tulla – halusin antaa jotakin takaisin, kun olen saanut täältä niin paljon.” 

Marja liittyi mukaan toimintaan avoimin mielin ja oli valmis tekemään vapaaehtoistyötä kaikkialla, missä apua tarvittiin. Ensimmäinen paikka, jonne kaivattiin tekijöitä, oli kirpputori Lähteen Patina, josta kehkeytyikin pian hänen oma paikkansa Lapinlahdessa

Vapaaehtoistyön ytimessä ovat asiakaskohtaamiset

Marjan vapaaehtoistyö Lähteen Patinassa on monipuolista ja käytännönläheistä. Asiakkaiden kanssa jutellaan, lahjoitustavaraa otetaan vastaan ja asetellaan esille sekä tietysti pidetään tila viihtyisänä.

Patinan myyjä on usein ensimmäinen henkilö, jonka kävijät kohtaavat alueelle tullessaan, sillä Patina on monelle Ruoholahden puoleiselta portilta saapuvalle ensimmäinen rakennus, joka tulee vastaan. Monet tulevat Lapinlahteen ensimmäistä kertaa, usein uteliaana, ja jutustelu lähtee luontevasti liikkeelle. Jutustelun lomassa Marja kertoo kävijöille alueen historiasta ja ohjaa heitä tutustumaan Lapinlahden muihin toimintoihin sekä osallistumaan historiakierroksille. Marjan mukaan juuri näistä pienistä hetkistä syntyy vapaaehtoistyön merkitys: aito kohtaaminen.

”Ihanaa on se, kuinka usein tänne tulee ihminen, joka ei ole koskaan ennen käynyt täällä – ja sitten alkaa se tarina.”

Yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä

Yhteisöllisyys näkyy arjessa monin eri tavoin. Osa Patinassa kävijöistä on vakituisia vieraita, kuten viereisen Alvila-talon asukkaat, joille säännöllinen kirpparilla käyminen on tärkeä osa arkea, kun taas toiset kävijät piipahtavat vain satunnaisesti. Vuorovaikutus on silti aina luontevaa ja avointa. Patinan vapaaehtoiset muodostavat myös keskenään tiiviin ja monimuotoisen ryhmän, jossa jokainen tuo toimintaan oman näkökulmansa.

Lapinlahden kautta on syntynyt paljon ystävyyssuhteita. Vuonna 2018 alkaneet Metsätuokion vaellukset johtivat parinkymmenen hengen ystäväpiirin muodostumiseen. Moni on mukana edelleen.

”Siitä tuli vähän sellainen ystäväpiiri, joka on säilynyt tähän päivään asti.”

Yhteinen tekeminen, kuten Lapin vaellukset Käsivarren erämaassa, Pitsusjärven rannalla ja Haltin seudulla sekä erämaateatteriesitysten katsominen, on sitonut ryhmän yhteen tavalla, joka ulottuu vapaaehtoistyön ulkopuolellekin. Tätä yhteyttä Marja aikoo tänä kesänä juhlistaa kutsumalla ystäväpiirinsä koolle Lapinlahteen.

Vapaaehtoistyön merkityksellisyys ja Lapinlahden erityislaatuisuus

Marjalle vapaaehtoistyö on ennen kaikkea arvoihin perustuvaa merkityksellistä tekemistä. Merkityksellistä on myös se, että kirpputorin tuotto käytetään Pro Lapinlahti mielenterveysseuran toiminnan tukemiseen ja kehittämiseen.

“Se, että tämä on lahjoitustavaraa ja kaikki tuotto menee Lapinlahdelle – on minulle tärkeää.”

Kirjat ovat Marjalle mieluisimpia myyntituotteita

Lapinlahden erityisyys kiteytyy Marjalle ennen kaikkea ympäristöön ja tunnelmaan. Alueen luonto on ainutlaatuinen yhdistelmä puistoa, merta ja kaupunkia ja tarjoaa mahdollisuuden rauhoittumiseen ja liikkumiseen ympäri vuoden. Samalla paikka toimii vastapainona kaupungin kiireelle – tilana, jossa voi pysähtyä ja kohdata muita ihmisiä.

Marja muistelee, että erityisesti korona-aikana Lapinlahden merkitys korostui: ihmiset kaipasivat seuraa ja keskustelua ja alue tarjosi turvallisen ympäristön. Marja vietti tuolloin paljon aikaa Lapinlahdessa ulkoillen ja jutellen vastaantulijoiden kanssa.

”Ihmiset kaipasivat seuraa ja juttelua, ja täällä siihen tuli mahdollisuus – pysähdyttiin juttelemaan ihan ventovieraidenkin kanssa.”

Lapinlahden tulevaisuus mietityttää

Keskustelussa nousi esiin Lapinlahden tulevaisuus – siihen liittyvä huoli, mutta myös toivo. Lapinlahteen suunnitellut muutokset, kuten mittava peruskorjaus ja tunnelihanke, herättävät kysymyksiä siitä, millaisena alue säilyy ja miten toiminta Lapinlahdessa jatkuu tulevaisuudessa.

Marja näkee tilanteessa riskejä ja kokee, että osa suunnitelluista muutoksista voi olla luonteeltaan peruuttamattomia. Samalla hän kuitenkin suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti ja korostaa tarvetta pitää kiinni paikan arvoista ja yhteisöllisyydestä.

Halusin vielä kysyä Marjalta, miten hän kuvailisi Lapinlahtea yhdellä lauseella. 

“Tämä on minulle rauhan tyyssija”, Marja vastaa. Vastaus kiteytyy muistoon vuodelta 2000, jolloin Muuri-tapahtumassa Jussi Lehtonen lausui sanat “kukoistakoon tällä paikalla ihmismielen oikeus haavoittua”.

Teksti ja kuvat: Taana Tallberg

Lähteen Patina on avoinna ke, la ja su klo 12-16, lämpimästi tervetuloa❤️