SaunaIhmisiä Lähteellä: Philippe Debroe ja Aki’s Actors
Teksti: Maarit Niiniluoto
AKI’S ACTORS
NÄYTTELY YKSILÖISTÄ JA YHTEISÖSTÄ
Belgialainen valokuvaaja Philippe Debroe innostui Suomesta, tangosta, tanssilavoista – ja Aki Kaurismäestä, jonka elokuvien näyttelijöitä hän on kuvannut uudessa näyttelyssään Lapinlahden Lähteen Käytävägalleriassa. Tervetuloa – vapaa pääsy!
Lue Maarit Niiniluodon teksti Philippestä ja Kaurismäestä:
”Ihmisen kasvot tuijottavat sinua vakavina, epäillen, kuitenkin niissä on samalla luottamusta, uteliaisuutta, lämpöäkin. Joukossa on suomalaisia, ranskalaisia, englantilaisia, ne ovat yhtäkkiä koko maailman kasvot, yksilöiden, joista tulee kollektiivi.
Nuo kasvot kertovat yksinäisyydestä, syrjäytyneisyydestä, sellaisesta maailmasta, johon kuka tahansa voi samaistua. Ne hakevat ystävää, rakastettua, samalla ne torjuvat ja samalla pelkäävät vastaantulijaa. Kasvojen takana on kuitenkin ihminen, joka herkemmin kuin kukaan muu on valmis auttamaan toista, lainaamaan viimeiset pennosensa. Nuo ihmiset ovat valmiita haaveisiin tai lyömään nyrkillä, heidän ihmisyytensä on pinnassa, iholla, heitä tarvitaan ja he hakevat muita kapakoista, laitakaupungilta, satamakortteleista.
Sieltä, mistä voivat vainuta toisen ihmisen ja hänen lämpönsä.
Näitä kasvoja on Aki Kaurismäen elokuvissa, toinen toisensa jälkeen, ja me olemme niin kiintyneitä heidän persoonallisiin piirteisiinsä, että niistä on tullut ajanlaskumme väline. Kun 1980-luvun alussa Aki (s. 1957) ja Mika Kaurismäen (s. 1955) yhteistyö alkoi ja elokuvat ilmestyivät valkokankaille, ne kertoivat maailman muutoksesta. Kun Arvottomissa (1982) Juuso Hirvikankaan esittämä nuorimies pyyhki seurojentalon lattiaa ja hyräili suomalaista tangoa, koski sydämeen sen hetken maailman muutos. Nyt nämä elokuvat nähdään välähdyksenä maailmasta, jonka olemme jo vähitellen kokonaan kadottamassa.
Tänään me olemme todistamassa ajatonta ja aikaan kytkeytyvää charmia. Sitä on kuvannut meille belgialainen Philippe Debroe, 54, joka on vieraillut Suomessa vuodesta 2003 lähtien. Debroe kutsuu itseään sydämeltään suomalaiseksi. Voisi sanoa, että hän jos kukaan on tutustunut suomalaisen elämänmuodon ytimeen vaaleine kevätöineen, tanssilavoineen ja Aki Kaurismäen elokuvineen.
Debroe kutsuu itseään sydämeltään suomalaiseksi.
Voisi sanoa, että vuodesta 1913 suomalaisia hurmannut tango ja 1920-luvulta saakka soinut tanssilavakulttuuri ovat saaneet valtaansa brysseliläisen valokuvaajamme, jonka Suomen vierailuihin kuuluvat aina lavatanssi-illat rituaaleineen. Aki Kaurismäen näyttelijöistä on kuitenkin tullut hänen kiintopisteensä vierailuilla.
”Olin ujo ja hiljainen suurperheen kuopus”
Philippe Debroe (s. 1971) syntyi viisilapsisen suurperheen nuorimmaiseksi Flanderissa, Turnhoutissa, jossa hänen isänsä toimi tehtaan kaupallisena johtajana. Isä harrasti työnsä ohessa innokkaasti jazzmusiikkia. Philippe taas oli kiinnostunut arkkitehtuurista ja modernista taiteesta, mutta isän innostuksen myötä hän alkoi valokuvata jazzmuusikoita. Hänen kameransa eteen osuivat muun muassa Billie Holidayn (1915–59) kanssa soittanut Mal Waldron ja erään kerran Brad Mehldau, legendaarinen pianisti.
Sitten Debroe innostui tanssimaan argentiinalaista tangoa piruetteineen ja jalkatyöskentelyineen. Hän kuuli jonkun puhuvan suomalaisesta tangosta ja kiinnostui heti. Hän oli valmis lähtemään Suomeen tangoa nähdäkseen 2000-luvun alussa.
Me tapasimme vuonna 2003 kahvila Tin Tin Tangossa, jossa Philippe perusteelliseen tyyliinsä halusi luennon siitä, miten tango, toisin kuin Argentiinassa, elää tanssilavoilla muun populaarimusiikin rinnalla, suuressa kokonaisuudessa ja ihmisten äärellä. Vein Philippen ja hänen kaverinsa Ari Ellertin Mäntsälän suurlavalle ja Merimelojien majalle Helsinkiin tutustumaan tanssilavojemme luomiin satumaailmoihin, ihan kädestä opettaen.
Kesällä 2004 Phlippe ja Ari toivat minulle sarjan vaikuttavia kuvia, jotka oli otettu tyhjillä tanssilavoilla ja niiden ulkopuolella iltayön tunteina, ikään kuin kansaa odottaen. He tekivät niistä näyttelyn Asikkalassa vietettävään Toivo Kärki -juhlaan samana ja seuraavana kesänä. Olin tuon juhlan taiteellinen johtaja, ja idea sopi minulle oikein hyvin.
Debroe oli löytänyt suomalaisen maiseman melankolisen, kaihoisan ja huumaavan ytimen. Olin maininnut toistuvasti, tangotarinoideni lomassa, että Aki Kaurismäki on 1980-luvusta lähtien kuvannut ihmisen sielunmaisemaa erilaisesta näkökulmasta. Olin kertonut hänelle Akin Eerikinkadun kahviloista, biljardisaleista ja elokuvateattereista. Kuinka Akin elokuvissa soivat Olavi Virran alkuperäislevytykset luovat isiltä perityn oudon melankolisen tunnelman tuohon kokonaisuuteen.
Philippe kuunteli, kävi tanssilavoilla ja löysi musiikin ja Akin. Siksi meillä on tämä näyttely tänään.
Mies vailla menneisyyttä oli ensimmäinen Kaurismäki-elokuva, jonka Philippe näki, kun elokuva julkaistiin vuonna 2002. Se oli hänelle myyttinen elokuva Oscar-ehdokkuuksineen ja kansainvälisine maineineen. Hän valokuvasi suurimman osan sen näyttelijöistä. Annikki Tähti Pelastusarmeijan johtajana ja Kati Outinen kirpputorilaisena kertoivat iki-ihanine iskelmineen, kuinka paljon ihmiset voivat auttaa ja rakastaa toisiaan. Kuka voi vastustaa, kun Pieni sydän ja Muistatko Monrepos’n soivat?
Philippe meni tapaamisiin aina yksin ja omisti näyttelijöille koko päivänsä. Hän ajoi eri puolille Suomea, ajatteli näyttelijöitä, heidän kasvojaan ja olemustaan. Hän puhui heistä paljon. Jokaisen kasvot, vakavuus ja katse olivat tehneet vaikutuksen. Koska hän oli löytänyt Aki Kaurismäen vasta 2000-luvulla, hän joutui 1980- ja 90-luvun elokuvien suhteen turvautumaan filmikuviin kuten esimerkiksi Leningrad Cowboys -elokuvien tai työläistrilogian (Varjoja paratiisissa, Tulitikkutehtaan tyttö ja Ariel) tapauksessa.
Jokaisen kasvot, vakavuus ja katse olivat tehneet vaikutuksen.
Aina kun tapasimme, kerroin Philippille jotain koko Suomeen liittyvää, jotain hätkähdyttävää ja yllättävää. Kuten Akin ihastuttavasta tanssilavasta Karkkilassa. Kun Mies vailla menneisyyttä sai Oscar-ehdokkuuden ja voitti Cannesissa palkintoja, tanssilava täyttyi ääriään myöten niin, että monilla koko ilta meni jonossa seistessä. Akin tanssilava täytyi lopulta harmillisesti sulkea Karkkilassa liian suuren suosion takia.
”Yksinäisyys on pelottavaa mutta myös intohimoista”
En ollut uskoa korviani, kun Philippe kertoi, ettei ollut käynyt Suomessa yli kymmeneen vuoteen. Mutta viime ja tänä vuonna hän on vieraillut sitäkin kiihkeämmin – ja rakentanut näyttelyä. Hän innostui Alma Pöystistä, Tuomari Nurmiosta ja Jussi Vatasesta, joita oli kuvannut. Kuolleet lehdet oli iso tapaus Kaurismäen elokuvien ystäville niin Suomessa kuin ulkomailla. Kaurismäen elokuvan henkilöt ovat käsitteitä. Uusistakin kasvoista on tulossa käsitteitä, sellaisia kuin Matti Pellonpäästä, Kari Väänäsestä tai Elina Salosta.
Debroe rakastaa sitä, että Aki Kaurismäen ympärillä tapahtuu aina ihmeitä. Kuten se, että Karkkilaan on nyt syntynyt elokuvateatteri.
Hän tunnustaa ainakin yhden siirtymän tapahtuneen elämässään. Hän tuntee olevansa hieman kuin Aki Kaurismäki kuvatessaan näyttelijöitä ympärillään. Siirtymä on selvä, ja se on osa hänen suomalaisuuttaan.
Tämä Lapinlahden Lähteen näyttely on omistettu yksinäisyydelle. Yksinäisyys on samaan aikaa pelottavaa ja lohduttavaa, se on kärsimystä ja siihen liittyy jotain intohimoista. Kaikkialla.”
– Maarit Niiniluoto, suomalaisen viihteen historioitsija
Kuvat: Matti Koskinen
Tervetuloa näyttelyyn Lapinlahden Käytävägalleriaan
Philippe Debroe: Aki’s Actors
22.8.–30.9.2025
Lapinlahden Lähde, Käytävägalleria
Avoinna ma–la klo 11–18, su klo 12–17,
syyskuussa ma–la 11–17, su 12–17
Lapinlahdenpolku 8
Vapaa pääsy
Nämä muotokuvat ovat enemmän kuin kaikuja elokuvasta; ne muodostavat kollektiivisen kuvan maailmasta, joka hiljalleen haihtuu muistojen hämärään. Debroen muotokuvissa yksinäisyys ei ole dramaattista. Se on hiljaista, korutonta ja syvästi inhimillistä. Näissä kuvissa elokuvan jälkihehku elää edelleen: todellisuuden kerros iholla ja sielussa niiden ihmisten kautta, jotka ovat kerran asuneet fiktion sisällä. Näyttely puhuu läsnäolosta, kestävyydestä ja näkymättömistä säikeistä, jotka sitovat meitä toisiimme, myös erillisyyden kokemuksessa.
Näyttely Aki’s Actors on saanut toteutuksensa Delegation of Flanders – Embassy of Belgium sekä Kuljetus ja muutto O.Jylhä Oy:n arvokkaan yhteistyön ansiosta.
SAAVUTETTAVUUS
Lapinlahden päärakennuksen ensimmäiseen kerrokseen on esteetön kulku Ruoholahden puoleisen sivuoven rampin kautta. Ensimmäisestä kerroksesta löydät tärkeimmät tilat, kuten Kahvila Lähteen, Auditorion, Osasto5:n ja Käytävägallerian näyttelyt, Mental Museumin sekä inva-wc:n. Inva-WC sijaitsee Osasto5-käytävän perällä oikealla.
Työntekijät auttavat sinua mielellään.
• Auditorion sisäänkäynnille on mahdollista asettaa ramppi
• Kun saavut paikalle, kysy apua – lapparilaiset auttavat mielellään! Voit myös soittaa numeroon: +358 40 649 4188 tai +358 40 649 4189
• Pyörätuolin käyttäjä voi tutustua myös esteettömyysoppaaseen, joka ohjeistaa kynnysten ylittämisessä ja antaa parhaat vinkit Lapinlahteen saapumiseen: https://lapinlahdenlahde.fi/wp-content/uploads/FI-Q-door-access-ramp-Omatoimiohje.pdf