SaunaIhmisiä Lähteellä: Tarja Perkko
Ihmisiä Lähteellä -sarjassa tutustumme tällä kertaa Tarja Perkkoon, joka työskenteli vuosia Lapinlahden sairaalassa askartelunohjaajana.
Tarja Perkko päätyi Lapinlahden sairaalaan töihin ystävän houkuttelemana. Hänellä oli virkaan vaadittavat mielenterveyshoitajan ja askartelunohjaajan koulutukset sekä aiempaa kokemusta alalta. Hän aloitti työt toimintaterapiayksikössä vuonna 1988 ja pysyi talossa aina sairaalatoiminnan loppumiseen asti – yhteensä siis lähes parikymmentä vuotta.
”Työni oli pitkälti askartelunohjaajan työtä, ja se oli kyllä hyvin monipuolista. Askartelussa ohjattiin niin ompelua ja virkkausta kuin lasimaalausta, nukketeatteriryhmiä, kuvataide- savi- ja nahkatöitä. Vaikea keksiä, mitä ei olisi voinut tehdä.”
Vuosien varrella Tarja ehti ohjata monenlaisia ryhmiä: eri osastojen potilaille tarkoitettuja yleisiä askarteluryhmiä, taidekerhoa, suljetun osaston ryhmiä ja syömishäiriöosaston ryhmiä. Lisäksi hän piti nuoriso-osaston potilaille sairaalakouluun kuuluvia käsityö- ja kuvataidetunteja.
Välillä potilaiden ryhmissä tekemistä töistä kasattiin näyttely. Suurimmassa näyttelyssä oli kaikkiaan 178 teosta, jotka Tarja ja pitkäaikainen taidekerhon tuntiohjaaja ripustivat yön aikana alakerran käytävälle. Seuraavana aamuna monet hämmästyivät tullessaan töihin, sillä koko käytävä oli täynnä mitä moninaisimpia teoksia.
”Näyttelystä tuli lopulta erittäin suosittu, vaikka aluksi jotkut hieman järkyttyivät ja kutsuivat sitä kauhugalleriaksi, Tarja muistelee nauraen.
Moniammatillista yhteistyötä Ruotsin mallin mukaan
Toimintaterapiayksikössä työskenteli useita toimintaterapeutteja ja askartelunohjaajia. Tarja harmittelee sitä, kuinka vähän sairaaloissa nykyään on kummankaan ammattiryhmän edustajia.
”Hyvä kun on enää edes yksi toimintaterapeutti, jonka täytyy reissata useamman sairaalan välillä. Sain kyllä olla töissä todella hyvään aikaan.”
Askartelunohjaajien ja toimintaterapeuttien yhteistyö Lapinlahdessa lähti käyntiin Tarjan tultua taloon. Hänellä oli kokemusta samankaltaisesta työstä Ruotsissa, ja siellä yhteistyö oli kuulunut työnkuvaan.
Lapinlahdessa yhteistyö toteutui etenkin työkyvynarvioinnissa. Osana arviointia askartelunohjaajat raportoivat kerran viikossa osastoille, miten potilaiden askarteluryhmät olivat sujuneet. Lääkärit pitivät raportteja tärkeinä, sillä askartelussa pystyi tekemään huomioita monista työkykyyn liittyvistä asioista, kuten keskittymiskyvystä ja ryhmätyötaidoista.
Luovan toiminnan merkitys psykiatrisessa hoidossa
Erityisesti kuvataidetyöskentely on aina kiinnostanut Tarjaa. Hän kävi työnsä ohessa terapeuttisten kuvaryhmien koulutuksen ja myöhemmin vielä taidepsykoterapian perusopinnot, joista hän kokee olleen paljon hyötyä työssään.
Tarja painottaakin luovien menetelmien tärkeyttä. Hän on kuullut kollegoiltaan, että nykyään psykiatrisilla osastoilla keskitytään arviointiin, eikä luoville toiminnoille jää riittävästi aikaa.
”Enää ei ehditä syventymään kunnolla”, Tarja harmittelee.
Luovuus näkyi Tarjan työssä myös siten, että hän otti muutaman kerran koiransa mukaan askarteluryhmiin.
”En minä mitään lupia kysellyt, mutta kyllä kaikki tiesivät koirani Vilin olleen parina kertana mukana.”
Koira saattoi esimerkiksi toimia apuna keskustelunavaajana. Itse askartelutoiminnalla oli usein suuri merkitys potilaiden toipumisprosessissa ja samalla oman luovuuden löytämisessä.
Elämää Lapinlahden jälkeen
Sairaalatoiminnan loputtua Lapinlahdessa Tarja siirtyi Psykiatriakeskukseen töihin. Nykyään hän on eläkkeellä, mutta ohjaa edelleen muutamia taideterapeuttisia kuvaryhmiä. Joka toinen viikko Tarja käy Lapinlahden alueella sijaitsevassa palveluasumistalo Alvilassa ohjaamassa ryhmää.
”Se on aivan ihanaa, ja on kiva tuntea itsensä tarpeelliseksi”, Tarja sanoo.
Tänä syksynä Lapinlahden Lähteen Avoimien ovien päivänä Tarja pääsi pitkästä aikaa vierailemaan entisellä mielentilatutkimusosastolla, jossa hän aikoinaan itse ohjasi ryhmiä.
”Nyt pääsin itse istumaan taidepsykoterapeutin asiakkaan tuoliin ja sain askarrella oman kortin.”
Teksti: Hilla Vehkaoja
Kuva: Siru Valleala