Avajaiset 5.12. klo 17. Lämpimästi tervetuloa!

“Kuva kypsyi, taipui, piirtyi, tasapainottui – kaikki saavutti yhdellä kertaa kypsyyden. Maisema, hän sanoi, ajattelee minun kehoni kautta ja minä olen sen tietoisuus.” (Merleau-Ponty 1993)
Näyttelyssä tutkin matkateon, ajan ja paikan vaikutuksia omaan luontosuhteeseeni. Näyttelyn teokset ovat syntyneet havainnoista ja aistimuksista matkoiltani metsistä, Lapin tuntureilta ja Nepalista Himalajan vuoristosta. Matkakokemus on muuntunut taiteellisen prosessin kautta päiväkirjanomaiseksi kuvatarinaksi, jossa liike, hiljentyminen ja kokemukset luonnosta kietoutuvat yhteen.

Teoksista ja tekniikasta
Näyttely koostuu yhteensä noin 30 ympyränmuotoisesta raapekartonkipiirroksesta, jotka muodostavat visuaalisen päiväkirjan matkastani sekä kuvakertomuksen luontosuhteen merkityksistä. Lisäksi esillä on suurempi, kuudesta 50×60 cm kokoisesta raapekartonki työstä koostuva pääteos Annapurna – Elonkorjuun jumalatar. Tekniikkana käytän raapekartonkia, joka on hidas ja vastustava: jokainen viiva, yksityiskohta ja kuvio on kuin askel retkellä, meditatiivinen ja keskittymistä vaativa. Prosessi etenee viiva kerrallaan, muistuttaen hitaasta etenemisestä vuoristossa tai tunturissa, jossa jokainen kerros vie lähemmäs tavoitetta.

Matkalla tuntureilla ja Himalajalla
Matkani Lapin tuntureille on ollut osa valmistautumista suurempaan koitokseen: vaellukseen Nepalin Annapurnalla. Tunturien laella katse siintää kauas ja hiljaisuus ympärillä peilaa sisäistä kokemusta luonnon keskellä. Himalajan vuoristossa eteneminen on hidasta, kuljen epämukavuusalueellani yhä ohenevassa ilmanalassa ja kohtaan kehoni rajat. Päämääränäni on saavuttaa Thorong La -sola 5416 metrin korkeudessa.
Buddhalaisessa perinteessä matka ei ole pelkkää paikasta toiseen siirtymistä, vaan harjoitus, jossa jokainen askel ja hengenveto vie syvemmälle nykyhetkeen. Rukousliput, joita kohtasin polun varrella, lepattivat tuulessa muistuttaen elämän syklisyydestä ja luonnon harmoniasta. Jokaisella lipulla on oma värinsä ja symboliikkansa: sininen edustaa taivasta, valkoinen ilmaa, punainen tulta, vihreä vettä ja keltainen maata. Myös rukousmyllyt, joita pyöritetään matkan varrella, kantavat mukanaan hiljaista pyyntöä rauhasta ja yhteydestä.

Kuvallinen päiväkirja
Näyttelyn tarinallinen kaari seuraa omaa kulkuani: jokainen ympyränmuotoinen teos on pysähdys, hetki, jossa maisema ja tunnelma ovat kiteytyneet kuvaksi. Lopulta reitti johtaa pääteokseen Annapurna – Elonkerjuun jumalatar, joka tiivistää matkan huipentuman: vuorten muuttumattoman läsnäolon, luonnon valtavan voiman ja elämän ikuisen kiertokulun lähteille.

Unohdus
Mikä sinun nimesi on, kysyi minulta puu,
ja millaiset lehdet sinulla on?
Torni tiedusteli,
kuinka korkea sinä olet?
Minä laskeuduin pitkäkseni maahan
eikä se kysynyt minulta mitään, ei sanonut mitään
se tietää jo kaiken koska se odottaa
ja se on oppinut kaiken niiltä jotka odottivat:
Se tietää jo niin paljon että se on kuin unohdus,
niin se on, ei ole päätä,
ei loppua, ei ole
pistettä unohduksessa.
– Pablo Neruda, Andien mainingit –