Ihmisiä Lähteellä: Saara Hornig

Saara Hornig palasi muutama viikko sitten työelämään yli kaksi vuotta kestäneen vanhempainvapaan jälkeen ja totuttelee nyt uuteen arkeen Lapinlahden Lähteen näyttelykoordinaattorina. Uudessa työssään Saara vastaa Lapparin näyttelytoiminnasta yhdessä näyttelysuunnittelija Paula Talvikin kanssa. Saaran työnkuvaan kuuluu esimerkiksi yhteistyö taiteilijoiden kanssa, sopivan tilan valitseminen näyttelyille ja näyttelyistä viestiminen. 

Vanhempainvapaan aikana Saara halusi rauhassa pohtia, millainen työ sopisi tähän elämänvaiheeseen. Hän halusi löytää sellaisen työpaikan, jonka takana hän pystyy seisomaan arvojensa pohjalta ja joka kiinnostaa häntä oikeasti. Hän haki moneen paikkaan, kunnes törmäsi ilmoitukseen näyttelykoordinaattorin paikasta, päätti hakea sitä ja lopulta sai sen. 

Saara on opiskellut sosionomiksi ja valokuvaajaksi ja haaveillut jo kauan näiden kahden koulutuksensa ja intohimonsa yhdistämisestä työssään. Aikaisemmin hän on työskennellyt esimerkiksi lastensuojelussa koulunkäynnin keskeyttäneiden nuorten kanssa, freelancer-valokuvaajana ja valokuvataiteilijana. Teemat ovat limittyneet aikaisemminkin erilaisten projektien myötä, mutta tämä on ensimmäinen päivätyö, jossa ne yhdistyvät. 

Niin kuin Lapinlahden Lähteellä muutenkin, myös näyttelytoiminnassa painotetaan mielenterveyden teemoja. Monet näyttelypaikan saaneista ovat itse kuntoutujia tai taiteilijauraansa vasta aloittelevia tekijöitä, ja useat näyttelyt käsittelevät mielenterveyttä. 

– Minusta on äärimmäisen hienoa, että saan itse olla vaikuttamassa ja antamassa mahdollisuuksia ihmisille, jotka eivät niitä muuten välttämättä saisi, Saara sanoo. 

Lapinlahden Lähteen taidenäyttelyt ovat ilmaisia ja avoimia kaikille. Saaran mielestä taidemaailmassa on paljon sellaisia asioita, jotka voivat etäännyttää ihmisiä taiteesta. Lapinlahden kaltaiset, helposti lähestyttävät paikat voivat madaltaa kynnystä tutustua taiteeseen ja näin ollen tuoda taidetta lähemmäksi ihmisiä.

Poikkeuksellinen yhteishenki

Lapinlahteen tullessaan Saara yllättyi erityisesti siitä, miten hyvä yhteishenki täällä on, ja miten paljon siihen panostetaan. Hän on työskennellyt monissa eri paikoissa, mutta missään ei ole ollut vastaavanlaista toimintaa ja työyhteisöä. Kyse on yhteishenkeä tukevista perusasioista, kuten yhteisistä lounaista ja koko henkilöstölle tarkoitetuista kokouksista, ja täällä ne oikeasti toteutuvat.  

– Ne ovat rakenteita, jotka olisivat yksinkertaista toteuttaa monenlaisissa työpaikoissa, mutta täällä ne ovat osa arkea luomassa ja ylläpitämässä tätä koko paikan henkeä. 

Saara kuvailee Lapinlahden Lähdettä inhimilliseksi työpaikaksi, ja hän on alusta asti tuntenut itsensä tervetulleeksi ja arvostetuksi työntekijäksi. Kaikki kohdataan samanvertaisina, kenelle tahansa uskaltaa mennä juttelemaan ja työntekijöihin luotetaan. Jokaisen työntekijän henkilökohtaiset elämäntilanteet otetaan huomioon ja ymmärretään niiden vaikutukset. Saaran kohdalla kyse on paluusta työelämään vähän pidemmän tauon jälkeen. 

– Tällaisessa elämäntilanteessa töihin palaaminen on todella paljon pehmeämpää ja miellyttävämpää, kun on luottamusta, ymmärrystä ja inhimillisyyttä. 

Lapinlahden Lähde on Saaran mielestä ainutlaatuinen paikka niin työpaikkana kuin yleisestikin. Lapparissa on aivan omanlaisensa avoin, vastaanottavainen ja yhteisöllinen tunnelma, ja Saara uskoo sen välittyvän myös vierailijoille. Tällaisten paikkojen arvo vain korostuu näinä aikoina, joten häntä mietityttää paikan tulevaisuus. 

– Seuraan tätä tilannetta todella surullisena etenkin nyt, kun monista tärkeistä ja ihmisten osallisuutta tukevista tukimuodoista ja palveluista leikataan muutenkin. 

– Huolestuttavaa, jos tällaisille paikoille ei ole tilaa Helsingissä, Saara jatkaa. 

Saara on jo tässä vaiheessa päässyt näkemään, että Lapinlahden Lähde on elävä tila, joka kehittyy ja muuttaa muotoaan jatkuvasti. Täällä ei jumahdeta paikalleen, ja Saara toivookin, että nykyinen toiminta Lapinlahdessa saisi jatkua ja kehittyä siinä muodossa, missä se on kehittynyt tähänkin mennessä.

Teksti ja kuva: Heta Issakainen