Lapinlahden historiaa: Jussi Lehtonen – Lapinlahden vaikutuksesta elämään, uraan ja maailmankatsomukseen

Pro Lapinlahti mielenterveysseuran historiaa -sarjassa tavataan näyttelijä-ohjaaja Jussi Lehtonen, joka liittyi mukaan Lapinlahti-aktiiviksi 1990-luvun lopulla.

– Olen varmaankin käynyt Lapinlahdessa ihan pienenä, koska isäni oli siellä töissä, mutta en enää muista tarkemmin. 1990-luvun alkupuolella uskontotieteen opiskelijana vierailin Lapinlahdessa psykiatrian kirjastossa.

Näin kertoo näyttelijä-ohjaaja Jussi Lehtonen ensikohtaamisistaan Lapinlahden kanssa. Vuonna 1999 Jussi tutustui Pro Lapinlahti -yhdistykseen, kun sairaalapastori Kaisa Välttilä kutsui hänet esittämään runoja puutarhapalstalle Sadonkorjuujuhlaan.

Loppuvuodesta 1999 Lapinlahden sairaalan lakkautusuhka nousi helsinkiläisten tietoisuuteen, ja Jussi lähti voimakkaasti mukaan sairaalan toimintaa puolustavaan kansalaisliikkeeseen. Liikkeen toiminta huipentui 20. toukokuuta 2000 järjestettyyn Muuri-mielenilmaukseen. Aktiivisten nuorten taiteilijoiden Muuri-ryhmä, johon kuului Jussin lisäksi muun muassa Karin Pennanen, Anna Krogerus ja Katarina Blomqvist, koki psykiatristen sairaalapaikkojen vähentämisen epäoikeudenmukaisena ja pyrki vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon Lapinlahden kysymyksessä. Aktivistit olivat suoraan yhteydessä kaupungin päättäjiin ja tekivät prosessista myös radiodokumentit “Mielenilmaus” ja “Lapinlahtipassio”.

Vuosituhannen vaihteessa Jussi oli juuri valmistunut teatterikorkeakoulusta ja liittyi Pro Lapinlahden jäseneksi. Jussin mielestä teatteri oli liian itsetyytyväistä ja sisäänpäin kääntynyttä. Teatteri oli irrallaan ympäröivästä maailmasta. Lapinlahti-aktivistina hän puolestaan sai toimia sairaalan tiloista käsin ja järjestää kulttuuritoimintaa sekä sairaalan potilaille että henkilökunnalle.

Kokemukset Lapinlahdesta olivat ratkaisevan tärkeitä Jussin uran kannalta ja antoivat hänelle ensimmäistä kertaa näkymän taiteen vaikutusmahdollisuuksista.

– Esitystä seuratessa potilaan ja työntekijän roolit unohtuvat taka-alalle, ja katsojia yhdistävät asiat korostuvat erottavien sijaan. Mielenterveyspotilaan stigma sulaa hetkellisesti.

Vuosien varrella Jussilla on ollut lukuisia esityksiä Lapinlahdessa: auditoriossa, osastoilla, puutarhassa, pihalla. Esitykset ovat perustuneet muun muassa Kiven, Leinon, Wecksellin ja Nerudan teksteihin. Vuonna 2006 hänellä oli Shakespearen sonetteihin pohjautuvan esityksen “Rakkaus ei ole ajan narri” ensi-ilta sairaalan syömishäiriöosastolla.

Yhteistyö Pro Lapinlahden ja Kansallisteatterin välillä on myös ollut pitkäkestoista, ja Kiertuenäyttämö on toteuttanut auditoriossa teoksia, kuten “Neuvostoliitto”, “Oodi kellolle yössä”, “Diplomaatit”, “Vieraskirja” ja “Unelmia tuhlaa”, joista kaksi viimeistä olivat lisäksi kantaesityksiä.

Taistelun etulinjassa

Kun Jussi Lehtonen oli vuosia rohkeasti omistautunut aktivismille Pro Lapinlahti -liikkeessä, hänet valittiin Pron hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2006 (–2011). Aika puheenjohtajana oli raskasta.

– Se oli ikuista taistelua, pettymyksiä oli paljon. Aina uusi suunnitelma hyväksyttiin ja sitten se peruttiin tai vesitettiin. Puheenjohtajana olin taistelun etulinjassa, ja siinä aina ihmisiä kaatuu. Niin kaaduin minäkin.

Jussin perimmäisenä tavoitteena oli ollut, että Lapinlahti säilyisi sairaalana tai mielenterveystyön käytössä. Myös kehitysvammatyön tulon kariutuminen Lapinlahteen syksyllä 2013 tuntui hänestä pettymykseltä. Jussi oli vielä tämän jälkeen Suomen mielenterveysseuran kehitysjohtajan Kristian Wahlbeckin kanssa tapaamassa kaupunginjohtaja Jussi Pajusta ja keskustelemassa Lapinlahden tulevaisuudesta. Lapinlahden Lähde -hankkeeseen Jussi ei kuitenkaan ehtinyt enää merkittävästi osallistumaan.

Jussi näkee nykyisen suunnitelman Lapinlahdesta kaikille avoimena mielen hyvinvoinnin keskuksena hyvänä, vaikkei se ollut hänen alkuperäinen ajatuksensa. Tulevaisuudelta hän toivoo, että Lapinlahti olisi paikka, jossa erilaiset ihmiset kohtaavat ja kunnioittavat toisiaan. On tilaa olla rikki ja haavoittunut. “Terveyttä kulttuurista” -periaate toteutuu käytännössä.

– Kaikki sympatiani on Pro Lapinlahden puolella ja tuen toimintaa sydämestäni, mutta en jaksa enää olla aktivisti.

Jussi on ollut vuodesta 2022 Kansallisteatterin “Yhteisöt ja osallisuus” -osaston päällikkö. Hän on aikaisemmin toteuttanut esityksiä vankiloissa, hoitolaitoksissa ja vastaanottokeskuksissa. Jussi näkee elämäntyönään institutionaalisten raja-aitojen ylittämisen, kuten Pro Lapinlahden pyrkimyksenä on taiteen ja mielenterveystyön kohtaaminen. Esityksiä suunnataan sellaisille ihmisille, jotka eivät muuten pääse osallistumaan, ja marginalisoidut yhteisöt kutsutaan mukaan esiintyjiksi ja katsojiksi. Kokemukset Lapinlahdesta ovat tässä vaikuttaneet ratkaisevasti Jussin myöhempään elämään, uraan ja maailmankatsomukseen.

Jussi korostaa Pro Lapinlahden merkitystä myös hyvänä yhteisönä.

– Siellä oli moninaisuutta. Ihmisillä oli erilaisia taustoja ja syitä olla mukana. Oli mielenterveyskuntoutujia, sairaalan työntekijöitä, taiteilijoita. Yhdistyksessä tehtiin töitä eri ikäisten kanssa ja harjoitettiin aktivismia 70- tai 80-vuotiaiden kanssa. Yhteistyö kuitenkin nojasi aina yhteiseen tavoitteeseen.

Teksti: Juhana Heikkilä

Kuva: Tuomo Manninen – Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön esitys “Diplomaatit” nähtiin Lapinlahden Auditoriossa 17.5.2022. Kuvassa vasemmalta: Nora Raikamo, Jussi Lehtonen ja Antti L. J. Pääkkönen