Ihmisiä Lähteellä: Jakub Berkowits ja valokuvia hulluudesta

Jakub Berkowits kuvasi itseään yhden vuoden ajan jokaisena päivänä. Suosittu valokuvanäyttely 365 KUVAA HULLUUDESTA on esillä Lapinlahden Osasto5:llä vielä 1.12. saakka. Näyttely on henkilökohtainen vastaveto ja kommentti mielenterveysalan ammattilaisille, jotka eivät ottaneet Jakubia vakavasti. Kuvataiteilija, dokumentaristi ja opettaja sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja oikean diagnoosin saaminen kesti yli 12 vuotta.

– Tuntuu hyvältä, että näyttelystä on pidetty ja on hienoa, että se on saavuttanut ihmisiä. Toivon, että se herättää katsojissa ajatuksia ja keskustelua. Kiinnostus näyttelyä kohtaan kertoo siitä, että aihe koskettaa monia tavalla tai toisella. Projektissani on lomittain monta teemaa, joihin samaistua: vaikeat ja jopa kielletyt tunteet, turhautuminen avun huutamiseen ilman ääntä ja toisaalta pienet ilon ja huumorin hetket mustan arjen keskellä.

Jakub päätti kuvata itseään päivittäin päästyään pois psykiatriselta osastolta ja turhauduttuaan siihen, ettei saa apua. Näistä kuvista syntyi dokumentaarinen omakuvaprojekti miehestä ja mielen sairaudesta – arjesta vaihtuvien henkisten voimavarojen ja mielialojen keskellä.

– Projekti lähti tarpeesta tulla kuulluksi, mikä ei ollut toteutunut. Edes osastohoidossa en kokenut, että minua oltaisiin kohdattu inhimillisesti. Minulla oli voimakas tarve saada kertoa ja näyttää, miltä minusta oikeasti tuntui. Koin, etteivät tunteeni ja oloni olleet sallittuja edes hoitotapaamisissa.

– Jo vuosia elämäni on kulkenut paremmasta kaudesta huonoon ja vielä huonompaan. Koska en saanut pitkään aikaan apua aktiivisesta yrityksestä huolimatta, olen menettänyt matkan varrella paljon, kuten mahdollisuuden tehdä koulutustani vastaavaa työtä.

Olen tyytyväinen, että olen yhä hengissä

­– Tämän projektin avulla on pitkästä aikaa tuntunut siltä, että olen saanut taas jotain aikaiseksi. Merkityksellisiä asioita elämässäni tällä hetkellä ovat valokuvaus ja perheeni. Olen tyytyväinen, että olen yhä hengissä.

– Oikeaa hoitoa on vaikeaa saada. Vaikka hoitopolulle pääsisi, ei välttämättä tule kohdatuksi. Aidon kohtaamisen puutteen koen isoksi ongelmaksi. Liikaa yritetään hätiköidä – esimerkiksi annetaan väärä diagnoosi – niin, etteivät kuulluksi tuleminen ja toimivan hoidon saaminen toteudu. Koen myös, että hoitoa saadakseen tulee sopia tiettyyn muottiin, johon en itse koskaan sopinut.

Näyttelyn kuvat ja tekstit ovat hyvin avoimia ja monin paikoin kuin hätähuutoja. Kokiko Jakub haasteita tai kynnyksiä näyttelyn julkistamisessa?

– Aika hyvin olen saanut etäisyyttä itse projektiin sen eri tekovaiheissa, mikä madalsi kynnystä laittaa se näytteille. Katson projektiani tavallaan ulkopuolelta nykyään. Alusta asti tein projektia sillä ajatuksella, että se tulee esitettäväksi, vaikka se vuoden aikana välillä unohtuikin. Ei tavoitetta tietenkään koko aikaa miettinyt, tein vaan päivä ja kuva kerrallaan.

Se, että näyttely on esillä juuri Lapinlahden vanhassa psykiatrisessa sairaalassa, on Jakubille merkityksellistä.

– Pidän suuressa arvossa kaikille avointa kaupunkitilaa, jollainen Lapinlahden Lähde on. Minulle oli tärkeää, että näyttelyni on esillä paikoissa, joihin on vapaa pääsy ja matala kynnys tulla. Lapinlahti sopii näyttelylleni myös historiansa vuoksi tietysti erityisen hyvin.

Teksti: Siru Valleala
Pääkuva: Jakub Berkowits, alla ote Jakubin teksteistä näyttelyssä

Tervetuloa näyttelyyn, lue lisää: 365 KUVAA HULLUUDESTA