Skip to main content

Toimintaa Lähteellä: Yhteisöviljelykerhon kuulumiset

Kuvassa yhteisöviljelykerhon henkilö pitelee käsissään miniporkkanoita.

Toimintaa Lähteellä -sarjassa tutustutaan Lapinlahden Lähteen alueen monipuoliseen tarjontaan ja tekemiseen. Tänään kuullaan viime kesän Yhteisöviljelykerhon kuulumisia.

Toukokuussa alkava ja lokakuussa päättyvä Lapinlahden Lähteen Yhteisöviljelykerho oli tänäkin vuonna antoisa ja onnistunut. Kerhokesiä on järjestetty kolme, ja ensi keväänä kerho kokoontuu jälleen.

Tavoitteina osallisuus ja luontosuhteen kehittäminen

Yhteisöviljelykerhon ideana on tuottaa kokonaisvaltaista hyvinvointia osallistujilleen yhteisöllisen puutarhatoiminnan ja palstaviljelyn avulla. Kerhoon pääsee aina uusia viljelijöitä, jotta kerho pysyy avoimena ja elävänä, ja uusillakin on mahdollisuus tulla mukaan. Ohjaajana toimii Taina Laaksoharju.

Lapinlahden Lähteen Yhteisöviljelykerho on tarkoitettu aloittelijoille eli heille, joilla on vain vähän viljelykokemusta ja jotka kokevat tarvitsevat elämäänsä lisää luontoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Kerhon tavoitteina on vähentää yksinäisyyttä, mahdollistaa mielekäs harrastus vähävaraisille, parantaa kaupunkilaisten luontosuhdetta, opettaa luonnonmukaista palstaviljelyä, lisätä terveellisiä elämäntapoja, tarjota osallisuuden kokemuksia ja tuoda erilaisista taustoista tulevia ihmisiä yhteen.

Kerhoa voi erityisesti suositella ihmisille, jotka tarvitsevat iloa tuottavaa tai kuntouttavaa toimintaa esimerkiksi vaikeasta elämäntilanteesta tai mielenterveyden ongelmista johtuen. Kerhossa ihmiset oppivat paljon myös toisiltaan ja voivat tukea toisiaan. 

Yhteisöviljelykerhossa ei ole omia kasveja tai palstoja, vaan kaikki sato jaetaan paikalla olevien viljelijöiden kesken. 

Uudet asiat opetetaan näyttämällä

Yhteisöpalsta kukkii.
Yhteisöpalsta kukkii. Kuva: Taina Laaksoharju

Hakuaika vuoden 2023 kerhoon oli huhtikuussa. Hakuprosessissa suosittiin ikäihmisiä (yli 55 v.) sekä erityisistä elämän haasteista kärsiviä hakijoita. Noin kymmenen hakijaa jäi tällä erää ilman paikkaa. Kerhossa aloitti yhteensä 24 palstaviljelijää, joista naisia oli 20 ja miehiä neljä. Hieman yli puolet olivat yli 50-vuotiaita.

Kerho kokoontui juhannukseen asti kaksi kertaa viikossa ja juhannuksen jälkeen kerran viikossa. Toki palstalla sai muutenkin käydä. Kerhovuosi alkoi palstaan ja uusiin viljelijöihin tutustumisella. Alkukesä oli kiivasta kevättöiden tekoaikaa. Juhannusloman jälkeen ehdittiin tekemään paljon muutakin hauskaa. Kunkin kerhokerran tavoitteet ja tehtävät tiedotettiin aina etukäteen. Kerholla oli oma muistikirja, johon merkittiin työt ja läsnäolijat ja johon sai kirjata omat tunnelmat ja toiveet.

Kerhossa alettiin yhdessä valmistella myös uutta Palsta-opasta, jonka ideana on jakaa tietoa yhteisökerhon perustamisesta kiinnostuneille. Opas on tarkoitus saada valmiiksi talven aikana. 

Viljelyssä oli noin 60 erilaista viljelykasvia. Osa kasveista kylvettiin ohjaajan hankkimilla siemenillä, osa ostettiin taimina nuorten työpaja Vihreän Oksan Wertstaalta Kumpulan koulukasvitarhalta. Myös kerholaiset toivat siemeniä ja taimia.

Kuvassa ihmisiä multapenkin äärellä yhteisöviljelykerhossa.
Yhteisöllistä viljelyä kerhossa. Kuva: Taina Laaksoharju

Kerhon peruspäivän kulku on seuraavanlainen: työnjaossa ohjaaja luettelee päivän työt, ja kysyy myös muiden ideoita ja toiveita siitä, miten edetään. Kerholaiset voivat itse valita itselleen mieluisan työn, mutta on hyvä varmistella, että kaikki ovat päässeet tekemään monipuolisia puutarhatöitä. Tarkoitus on oppia hyväksi palstaviljelijäksi. 

Uudet asiat opetetaan näyttämällä. Pitkin kasvukautta on tärkeää näyttää uudet työvaiheet, joihin kuuluvat esimerkiksi maankääntö, penkkien tekeminen, kylvö, istutus, lannoitus ja harventaminen. Kun kerhokerran tavoitteet on saavutettu, voidaan vielä kerrata ja merkitä ylös sekä kiittää siitä, mitä on saatu yhdessä aikaan. Lopuksi siivotaan välineet, ja jos on ajankohtaista satoa, se kerätään yhteiseen sadonjakopöytään. Toki ohjelmaan kuuluu myös hauskaa ja vapaata seurustelua. Kaikki voivat ehdottaa sisältöä kerhoon ja myös ohjata osaamaansa asiaa.

Oheistoimintana varsinaisen palstaviljelyn lisäksi vuonna 2023 oli esimerkiksi:

  • Villiyrtteihin tutustuminen ja keruu 
  • Kasvien merkintään tarkoitettujen kivien maalaaminen 
  • Yhdessä kokkaaminen, maistiaisia palstan sadosta ja vinkkejä sadon käyttämiseen 
  • Kukkasidontaa: kukkakimput ja asetelmat 
  • Hyönteishotelleja ja monimuotoisuuden edistämiseen perustettu uusi istutusalue 
  • Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin biohiiliprojektiin osallistuminen 
  • Betoniset lintujen juoma-altaat 
  • Ympäristötaide: kransseja, köynnöksiä ja taulu 
  • Yhteinen juhannussauna ja nyyttärit 
  • Yhteinen palstaruno, joka esitettiin Sadonkorjuujuhlassa 
  • Yön yli retket Vaakkoissa (luontoalan harjoittelijan MIa Pulkkisen ohjaamana)

“Olen saanut mielenrauhaa.”

Kerho oli suuresti pidetty ja sai yleisarvosanaksi yhdeksikön. Moni ilmoitti haluavansa jatkaa myös ensi vuonna. Vastaajien mukaan parasta kerhossa on ollut yhteisöllisyys, uuden oppiminen, viljeleminen, positiivinen ilmapiiri, kaunis ympäristö ja luonto, kokeellisuus ja uudet ideat, mukavat ihmiset ja hyvä ohjaaja.

Palautteita viljelykerhosta:

“Olen saanut olla mukana yhteisössä, josta saa tukea omaan elämään ja hyvinvointiin. Löysin paikan, jossa voi pistäytyä myös silloin, kun en ole kerhossa. Ihana ympäristö.”

“Uusia ideoita ja ystäviä, puhumattakaan ihanista vihanneksista. Tärkeä osa kesää, koska minulla ei ole kesäasuntoa.” 

“Tärkeä paikka saapua porukkaan, kun elelen yksin. Tulee lähdettyä kotoa ja oltua ulkona ja touhuttua. Hyvä stressilääke. Kiva oppia uusia luontojuttuja. Mukavia ihmisiä. Oikeanlaista sisältöä elämään.” 

”Kerho on tehnyt minua hieman rohkeammaksi ihmisten kanssa. Uskallan tulla paikalle, uskallan jutella ihmisille. Joka kerralla olen saanut mielenrauhaa ja hyvää mieltä palstalta.” 

“Sadon tuominen kotiin on ilahduttanut lapsia, ja on tärkeää säilyttää yhteys siihen, mistä ruoka tulee. On ollut kiva saada lapsi mukaan palstalle ja tapaamaan monenlaisia ihmisiä (vaikkakin varsin valkoisia suomalaisia). Minulla on aina ollut hyvä mieli palstalla ja sen jälkeen, vaikka joskus väsyttää lähteä.” 

Kerhoon toivottiin enemmän maahanmuuttajia, enemmän kokoontumiskertoja, enemmän opetusta ja pitkän aikavälin suunnittelua sekä sadonjakosysteemin kehittämistä. Ensi vuonna jatketaan!

Kuvassa kasvien kastelua.
Hyvällä hoidolla yhteisöpalsta kukoistaa. Kuva: Jukka Leppikangas

Teksti: Taina Laaksoharju & Siru Valleala

Pääkuva: Jukka Leppikangas

Lue lisää Lapinlahden Lähteen Kaupunkiluontokeskuksen toiminnasta. Kaupunkiluontokeskus on osa Pro Lapinlahti mielenterveysseuran matalan kynnyksen hyvinvointia edistävää toimintaa.


Lapinlahden Lähde

Kulttuurin, mielen hyvinvoinnin ja pienyrittäjyyden keskus Lapinlahden entisessä psykiatrisessa sairaalassa Helsingissä. Olemme turvallisempi, yhdenvertainen tila ja tuomitsemme kaiken syrjinnän.