Anna Vuorenmaan näyttely
Osasto5

27.10.–7.12.2026
Avoinna ma–la klo 11–17 ja su klo 12–16

Taiteilija Anna Vuorenmaan metsissä ja maisemissa puuttuu ajan dimensio. Yksi syy siihen on alan ja tilan eri tasojen epätarkka erottelu – kuvaus tuskin menee epäsuoraa vihjettä ja ehdotusta pidemmälle ja liukenee joillakin alueilla kokonaan impasto-värienkäyttöön. Yrityksessä muistella kuviteltua maisemaa pysyvät ääriviivat epätarkkoina: ne sulavat pilviseen ja vaikeasti määriteltävään kokonaiskuvaan. Mikä pysyy, on konkreettinen tunteen läsnäolo.

Metsän tai maiseman jäljentämisen sijaan kyse on maalauksesta, jossa etsitään sopivaa paikkaa eksistentiaaliselle yhteenotolle.

Maanläheiset sävyt ja materiaalisuudessaan orgaaniset pinnat välittävät syvällistä perustunnetta. Hiljaisuudesta ja monotonisuudesta nousee korkea meditatiivinen intensiteetti. Tyhjyys, ”ei mikään” ja ihmishahmojen puuttuminen voidaan nähdä suhteessa abstraktiin ekspressionismiin ja sen viittaamaan henkisten tilojen laajentuneeseen taidekäsitykseen.

Anna Vuorenmaa puhuu perustavanlaatuisesta luontokuvasta ja pyrkimyksestä ajatella merkittäviä muotoja. Kuvien tehtävänä on yhdistää kaikki kuvat yhteen.

Anna Vuorenmaa Exhibition​
Osasto5

27 October–7 December 2026
Mon–Sat 11 am–5 pm​
Sun 12–4 pm

There is an absence of the dimension of time in artist Anna Vuorenmaa’s forests and landscapes. One reason for this is the blurred distinction between different levels of space and surface—the depiction rarely moves beyond indirect suggestion and implication, and in some areas dissolves entirely into the use of impasto and colour. In an attempt to recall an imagined landscape, the contours remain indistinct: they melt into a cloudy and difficult-to-define whole. What remains is the tangible presence of feeling.

Rather than reproducing a forest or landscape, the paintings seek a place for an existential encounter.

Earthy tones and organically textured surfaces convey a profound underlying feeling. A high degree of meditative intensity emerges from the silence and monotony. Emptiness, “nothingness”, and the absence of human figures can be seen in relation to Abstract Expressionism and its expanded conception of art as a means of exploring inner states.

Anna Vuorenmaa speaks of a fundamental image of nature and of an attempt to think through significant forms. The purpose of the images is to bring all the images together.