Mallan mielenmaisemia: Ihminen ihmiselle

Malla Laakso-Nyströmin blogisarjassa “Mallan mielenmaisemat” jaetaan ajatuksia ja kokemuksia kuntoutumisesta Lapinlahden Lähteellä. Neljännessä osassa Malla pohtii inspiroivien ihmisten merkitystä omalle työidentiteetille.

Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka inspiroivat sinua. Tämä lause nousi mieleeni viime perjantaina käytyäni keskustelun työvalmentajani kanssa. Olen saanut upean mahdollisuuden käyttää työvalmentajan palveluja työkokeiluni ohella, ja tuntuu todella kivalta, että keskiössä olen minä. Tulen kohdatuksi minuna toiveineni. En diagnoosien, en sairastumisen tai aiemmin lasteni omaishoitajuuden kautta, vaan minuna. Keskustelemme siitä, mitä minä haluan, mitä haluaisin tehdä, mikä minua kiinnostaa, mitä haluaisin kehittää, millaisiin töihin haluaisin jatkossa, millä sektorilla ja paljon muuta.

Minusta tuntuu, että tulen kohdatuksi ja kuulluksi. Se on mielettömän upea fiilis. Olen sillä tavalla onnekas, että työvalmentajani ja minun kemiani kohtaavat todella hyvin. On helppoa keskustella, kun vastapuoli ymmärtää jo puolesta sanasta mitä olen sanomassa. Hän myös uskaltaa sanoa minulle, mikäli puhun itsestäni huomaamattani rumalla tavalla. Juuri tätä tarvitsen, juuri nyt!

Huomasin perjantain työvalmennuksen jälkeen, että hymyilin ja kävelin kepeämmin askelin osan matkasta kotiin. Olin toiveikas ja iloitsin. Vaikka hallituksen tekemän politiikan ja leikkauksien myötä työllisyystilanne on askel askeleelta vaikeampi, olin toiveikas edelleen. Ammatillinen puoleni oli noussut taas vahvemmin esiin ja muistin, miten monipuolinen olen. Miten paljon minulla on osaamista, kokemusta, verkostoja, näkemyksiä ja tahtoa.  Kuinka sitoutunut olen.

Jokin palikka naksahti paikalleen ja uskon, että se näkyy myös ulospäin. Tiedän, että tulen työllistymään jatkossa. Uskallan luottaa ammattitaitooni ja osaamiseni taas eri tavalla.

Mikä sen palikan sitten sai pois paikaltaan alun perin? Kokemus siitä, etten kaikesta sitoutumisestani, osaamisestani ja ammattitaidostani huolimatta riittänyt. Minut irtisanottiin, kun olin heikoimmillani. Se jätti jälkensä.

Ajattelen kuitenkin nykyään, että on hyvä, kuinka tuon paikan edustama arvomaailma tuli esille siinä hetkessä, enkä käyttänyt voimavarojani kyseiseen yhdistykseen sen enempää, siitäkin huolimatta, että jäin kaipaamaan asiakkaitani, erityisryhmään kuuluvia nuoria. Heidän kanssaan kokemani kohtaamiset olivat aitoja ja vilpittömiä. Sain siitä itselleni paljon, ja uskon, että samoin oli toisinpäinkin.

Yksikin ihminen voi riittää

Olen ollut aina sitä mieltä, että yksi ihminen ja sopiva kohtaaminen voi olla ratkaiseva tekijä sille, mihin suuntaan vaikeuksien tai kriisin keskellä elävän elämän suunta kääntyy. Yksikin ihminen voi riittää, kun kohtaaminen on aitoa ja läsnäolevaa. Se voi sytyttää valon silmiin, joissa liekki on hiipumassa. Se voi nostaa ihmisen Mordorin pohjalta ylemmäs kohti pintaa.

Se voi auttaa löytämään ratkaisuja ja askelia, jotka vievät eteenpäin ja tuovat voimaa, antavat uskoa tulevaan. Olen halunnut olla se ihminen muille. Ihminen ihmiselle. Olen nähnyt, miten vaikeuksien keskellä eläneen ihmisen silmiin on syttynyt valo, kun olen kohdannut hänet. Olen vilpittömästi iloinnut noissa hetkissä. Olen toivonut, että jos joudun itse samaan tilanteeseen, joku kohtaisi minut samalla tavalla.

Olen tullut kohdatuksi ja kuulluksi. Sillä on ollut positivinen vaikutus elämääni. Inhimillisyys, aito läsnäolo, toisen näkeminen ja kuuleminen ovat asioita, jolla voi olla suuri merkitys.

Työelämään liittyen sain kokea tämän saman tunteen. Työvalmentajani kertoi perjantaina minulle, miten hän minut ja osaamiseni näkee. Se havahdutti horroksesta. Olin vastoinkäymisten myötä kadottanut kyvyn nähdä ammatillisen itseni ja osaamiseni. Olin kuvitellut, että muiden silmissä olen samanlainen kuin omassa mielessäni. En ole. Olin astunut pois itseni puolelta sairastumisen myötä kokemieni asioiden takia.

Työvalmentajani sai minut asettumaan itseni puolelle, ja se toi voimaa. Jokin isossa kuvassa muuttui radikaalisti.

Minulle on ollut aina tärkeää saada tehdä työtä, joka vastaa osaamistani ja jossa voin kehittyä ja kokea onnistumisia. Tehtäviä, joissa voin tehdä itsenäisiä päätöksiä ja joissa minuun luotetaan. Saada olla osa tiimiä, joka työskentelee yhteisten tavoitteiden eteen. Työtä, jossa vaatimustaso kohtaa osaamiseni, ei ole liian vaativaa eikä liian vähän vaativaa. Olla osa yhteisöä, jossa voi keskustella asioista avoimesti ja jossa toisia autetaan tiukoissa tilanteissa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tultuani Lähteelle työkokeiluun mietin, pääsenkö tekemään mielestäni mielenkiintoisia tehtäviä. Luotetaanko osaamiseeni ja pääsenkö osaksi tiimiä, joka työskentelee yhteisen hyvän eteen. Olen päässyt. Työyhteisö on mahtava. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Katsotaan harmaan marraskuun keskellä toisiamme silmiin ja hymyillään (jos siltä tuntuu). Ollaan ihmisiä toisillemme. Jos olo on hailakka ja väsynyt, ympäröidään itsemme niillä ihmisillä, jotka inspiroivat meitä. Sillä voi olla yllättävä vaikutus omaan hyvinvointiimme. 

– Malla –

Muut artikkelit:
Mallan mielenmaisemat: Status – kuntoutuja
Mallan mielenmaisemat: ”Lapinlahti on meidän kaikkien”
Mallan mielenmaisemat: Kuka minä olen?