Lasten luontosuhde ei synny itsestään – uusi opas ja vinkkikortit kasvattajille julkaistu

Mitä tulee mieleesi, kun ajattelet omia lapsuuden luontokokemuksiasi? Metsäretki? Kädellä kiemurteleva kastemato? Sammalen peittämä kallio, puun latvassa laulava lintu tai ensimmäinen itse kasvatettu herne? Luontosuhde koostuu hyvin pienistä ja arkisista hetkistä. Lapsen luontosuhde ei kuitenkaan synny itsestään. Yhteyteen tarvitaan aikuista.

Elämme aikaa, jossa lasten ja nuorten hyvinvointi, luontokato ja ilmastonmuutoksen herättämä huoli haastavat meitä monella tavalla. Yhä useampi lapsi kasvaa kaupungissa ja viettää suuren osan päivästään sisätiloissa tai ohjatussa toiminnassa. Luonnossa liikkuminen, vapaa leikki ja ympäristön omaehtoinen tutkiminen eivät enää välttämättä kuulu jokaisen lapsen arkeen.

Samalla tiedämme, että luonnolla on paljon annettavaa. Luonnossa oleskelu ja liikkuminen tukevat lasten psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia, palautumista, keskittymistä ja fyysistä aktiivisuutta. Viherympäristöt tarjoavat mahdollisuuksia leikkiin, oppimiseen ja yhdessäoloon. Monimuotoisilla luontoympäristöillä on merkitystä myös ihmisen immuunipuolustukselle. Luonto ei siis ole vain mukava lisä lapsen elämään. Se on lajimme elinehto ja hyvinvointimme perusta.

Luontosuhde on muutakin kuin luonnontuntemusta. Se on suhde ympäröivään maailmaan ja muiden lajien kunnioitusta ja kokemus siitä, että on osa elävää maailmaa. Kun luonto tulee tutuksi ja merkitykselliseksi, siitä haluaa pitää huolta. Luonnon kanssa toimiminen vahvistaa lapsen toimijuutta, tuo merkityksellisyyttä ja lisää kokemusta siitä, että minä osaan ja pystyn.

Siksi luontosuhdetta rakennetaan ennen kaikkea kokemuksilla. Leikkimällä pihalla. Tutkimalla ötököitä. Seuraamalla kevään ensimmäisiä silmuja. Istuttamalla siemeniä ja odottamalla niiden kasvua. Kulkemalla tutulla metsäpolulla yhä uudelleen. Pysähtymällä kuuntelemaan lintujen ääniä. Luontosuhteeksi ei riitä satunnainen retki kansallispuistoon. Lähiluonto riittää.

Aikuinen on luontosuhteen mahdollistaja – uusi opas ja vinkkikortit auttavat huomaamaan arjen tilaisuudet

Mutta kuka antaa lapselle aikaa, tilaa ja luvan näihin kokemuksiin? Vasta julkaistu Lasten luontosuhteen tukeminen – opas kasvattajille sekä Luontokaverin PIA -vinkkikortit tuovat keinoiksi Lasten Luontolähde -hankkeessa kehitettyjä näkökulmia ja menetelmiä. Sen lähtökohta on yksinkertainen: jokainen aikuinen voi olla luontosuhteen mahdollistaja. Olet sitten vanhempi, isovanhempi, varhaiskasvattaja, opettaja, nuoriso-ohjaaja tai harrastuksen ohjaaja, sinä voit tehdä luonnon kohtaamisesta mahdollista.

Lasten Luontolähde -hankkeessa olemme pohtineet tätä käytännönläheisesti. Kehittämämme PIA-malli muistuttaa kolmesta asiasta: paikasta, intentiosta ja ajasta. Tarvitaan paikka, jossa luontoa voi kohdata. Tarvitaan aikuisen intentio – halu huomata luonto ja suunnata lapsen huomiota siihen lapsen ehdoilla. Ja tarvitaan aikaa. Luontosuhde ei synny yhdestä luontotuokiosta, vaan toistuvista kohtaamisista.

Toinen hankkeessa esitelty arviointityökalu on YTE-ajattelu: Yllykkeet + Tarjoumat – Esteet = mahdollinen luontosuhde.

Lapsella on omat kiinnostuksensa, tarpeensa ja halunsa tutkia maailmaa. Yllykkeitä ovat persoona- ja tilannekohtaiset asiat. Ympäristö puolestaan tarjoaa erilaisia tarjoumia: jotain kiivettävää, kaivettavaa, kosketeltavaa, seurattavaa, kuunneltavaa, rakennettavaa tai hoidettavaa. Aikuinen voi vahvistaa näitä toiminnan mahdollisuuksia tai huomaamattaan rajoittaa niitä erilaisin estein.

Voimme rakentaa monimuotoisia ja sallivia ympäristöjä, antaa aikaa ja näyttää esimerkkiä. Voimme myös poistaa turhia esteitä. Kaikkien vaatteiden ei tarvitse pysyä puhtaina. Suunnitelman ei tarvitse aina toteutua. Lapsen löytämä kiinnostava ötökkä voi olla tärkeämpi kuin aikuisen etukäteen suunnittelema ohjelma. Kasvattajan ei tarvitse tuntea kaikkia kasveja ja eläimiä. Ei tarvitse järjestää joka viikko suurta luontoretkeä. Eikä luonnossa tarvitse aina olla jotain erityistä ohjelmaa.

Riittää, että aikuinen on kiinnostunut ja mahdollistaa kohtaamisia. ”Mikähän tuo on?” on aivan riittävä aloitus. Luonto on kaikkialla ja aina, myös kaupungissa. Se on päiväkodin pihalla, koulumatkalla, puistossa, joutomaalla, rannassa ja viljelypalstalla. Kun pysähdymme katsomaan, voimme huomata, kuinka paljon ympärillä tapahtuu.

Luonto kuuluu kaikille lapsille

Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus löytää oma tapansa olla luonnossa – riippumatta siitä, missä hän asuu tai millaiset mahdollisuudet hänen perheellään on järjestää luontoharrastuksia.

Luontosuhteen tukeminen ei vaadi ihmetekoja. Lasten luontosuhteen tukeminen – opas kasvattajille tarjoaa ajatuksia ja käytännön menetelmiä kaikille aikuisille, jotka haluavat olla mukana rakentamassa lapsille mahdollisuuksia luontoyhteyteen. Kun aikuinen tuo luonnon jokapäiväisen arjen osaksi, lapsi löytää oman tapansa olla luonnossa. Siitä alkaa suhde, joka kantaa ja antaa koko elämän ajan hyvinvointia, toimijuutta, toivoa ja lohtua, sekä halun pitää huolta tästä yhteisestä maailmasta.

MISTÄ SAAN OPPAAN JA VINKKIKORTIT?

1. Lataa opas omalle koneellesi ja lue joko MAPPA-palvelusta tai Lasten Luontolähde -verkkosivulta
2. Tilaa oma kappaleesi MIELI ry:n materiaaleista postikulujen hinnalla (Luontokasvattajan vinkkikortit)
3. Lataa vinkkikortit omalle koneellesi MAPPA-palvelusta tai Lasten Luontolähde -verkkosivulta
4. Hae opas Lapinlahden Lähteeltä Helsingistä (tilaukset kaupunkiluontokeskus(at)lapinlahdenlahde.fi)
5. Huom! Luontokaverin vinkkikortit ja Lapsen luontosuhteen tukeminen -opas kasvattajille tukevat toisiaan, joten ne kannattaa tilata yhdessä.

Oppaan ja vinkkikorttien tekijät:
Teksti: Taina Laaksoharju, kuvitus: Jennifer Ramirez
Julkaisija: Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry, Lasten Luontolähde -hanke

Hanke on saanut rahoituksen ympäristöministeriön valtionavustusta ympäristökasvatuksen ja -valistuksen varoista.