Puheenvuoro: Pelastetaan Lapinlahti suhmuroinnilta

Puheenvuoro-sarjassa Yrjö Hakanen kirjoittaa teemalla ”Pelastetaan Lapinlahti suhmuroinnilta”. Kirjoitus on julkaistu myös Helsingin Uutisissa 27.9.2026. ”Pienen piirin vallankäytön tilalle tarvitaan osallistuvaa demokratiaa, jossa asukkaiden kuuleminen ei ole näennäistä eikä valtuusto ole kumileimasin.”

Puheenvuoro-juttusarjassa vierailevat kirjoittajat kertovat näkemyksiään Lapinlahden alueen merkitykseen, arvoon ja tulevaisuuteen liittyen.

Lapinlahden entisen sairaalan alueesta on tullut symboli kaupunkisuunnittelua riivaavasta suhmuroinnista, salailusta ja koplauksista kiinteistökeinotteluun. Se on tuhoamassa Helsingin arvokkaita kulttuuriympäristöjä. Mutta samalla Lapinlahti on esimerkki kansalaistoiminnasta, jolla on puolustettu kulttuuri- ja luontoarvoja, mielenterveystyötä ja elävää kaupunkikulttuuria.

On vaikea ymmärtää, miksi pormestari Daniel Sazonov lähti ajamaan samantapaista – ellei huonompaa esitystä – kuin laajaan vastustukseen aiemmin kaatunut ehdotus myydä Lapinlahden kiinteistöt sijoitusyhtiö Nrepille. Onko kyse Garden Helsinki -hallihankkeen kaltaisesta kaverikapitalismista? Jyräävätkö taloudelliset intressit kaupunkisuunnittelussa kulttuuri-, mielenterveys-, luonto- ja virkistysarvot?

****

Vuonna 1841 valmistuneen Lapinlahden mielisairaalan alue kuuluu Helsingin arvokkaimpiin ja lain nojalla suojeltuihin kulttuuriympäristöihin. Kaupunginhallituksen (22.6.2020) ja kaupunkiympäristölautakunnan (28.1.2025) päätösten mukaan Lapinlahden peruskorjauksen ja tulevan käytön suunnittelussa tulee ”turvata alueen mielenterveystyön kulttuuriperintö ja kansalaistoiminta” ja ”alueen toiminta yhä useamman helsinkiläisen kohtaamispaikkana”.

Pormestari Sazonovin esittämä Lapinlahden peruskorjauksen tarvesuunnitelma on räikeässä ristiriidassa näiden velvoitteiden ja linjausten kanssa. Sen mukaan sairaalarakennuksesta 85 % vuokrataan jollekin ”yritykselle tai yritysryppäälle markkinaehtoiseen pääkonttoritason yritystoimintaan”. Samalle taholle myytäisiin viereiset Venetsia- ja saunarakennukset.

Tällaiset ratkaisut tuhoaisivat Lapinlahteen 2010-luvulta alkaen muodostuneen mielenterveystyön, työllistymistoiminnan, mikroyrittäjyyden, taiteen ja yhteisöllisen kaupunkikulttuurin keskuksen.

*****

On esitetty, että Lapinlahden vanhojen rakennusten peruskorjaukseen ja kunnossapitoon tarvitaan ”ankkurirahoittaja”. Miksi kaupunki ei voi itse omistajana olla sellainen? Eikö se ole kaupungin vastuu kulttuuriperinnön suojelussa? Rikkaalla, satoja miljoonia vuodessa ylijäämää tekevällä kaupungilla on siihen myös varaa.

Tai miksi kaupungin johto on sivuuttanut Dream Broker Oy:n tarjouksen usean kymmenen miljoonan euron tuesta Lapinlahden kunnostamiseksi?

Kaupunginhallitukselle esitetyn arvion mukaan tilojen kunnostaminen pääkonttoritason yritystoimintaan maksaa noin 48 miljoonaa. Lapinlahti-säätiön esittämän Lapinlahti 360 -suunnitelman mukaan vaiheittain toteutettava ja vanhaa säilyttävä kunnostaminen maksaisi selvästi vähemmän, noin 22-27 miljoonaa euroa. Summat ovat Helsingin noin tuhannen miljoonan investointibudjetissa marginaaliset ja niihin on saatavissa myös muuta rahoitusta.

Lapinlahden nykyiset käyttäjät ovat maksaneet kaupungille vuokria viimeisten kymmenen vuoden aikana yhteensä noin 10 miljoonaa. Vuokrataso olisi kunnostetuissa tiloissa varmaan korkeampi, mutta sen ei tarvitse nousta kohtuuttomasti. Helsingin kiinteistöstrategiassakin lähdetään siitä, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden tilojen vuokrien ei tarvitse olla markkinahintaisia.

Kaupunki aikoo perustaa kiinteistöyhtiön hallinnoimaan Lapinlahtea. Se voisi hakea EU:lta osarahoitusta Lapinlahden kunnostamiseen (EU:n Interreg-, Luova Eurooppa ja Horizon-ohjelmat). Se voi hakea myös Museoviraston ja Ely-keskuksen jakamia valtionavustuksia kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnostamiseen.

Lapinlahden tilojen vuokraamiseen ja myymiseen ei siis ole pakottavia taloudellisia perusteita. Onko kyse siitä, että kaupungin johdossa halutaankin päästä eroon Lapinlahden nykyisistä vuokralaisista ja yksityistää avoimet julkiset tilat?

*****

Vuokraamista tai myymistä on perusteltu myös toimitilastrategialla. Sen mukaan kaupunki luopuu tiloista, joita ”se ei tarvitse omassa käytössään tai joiden omistamiseen ei liity muita strategisia syitä tai pitkän tähtäimen palvelutilatarpeita”.

Tulkinnanvarainen ja joustava muotoilu ei edellytä Lapinlahden tiloista luopumista. Kaupungin lakisääteisiin velvoitteisiin kuuluu muun muassa mielenterveyden, hyvinvoinnin, kulttuurin ja asukkaiden osallisuuden edistäminen. Ne ovat myös kaupunkistrategian tavoitteita ja kaikkia niitä edistetään Lapinlahden tiloissa.

Esitys Lapinlahden tilojen valtaosan vuokraamisesta ja myymisestä yritystoimintaan ei vastaa myöskään asukkaiden toiveita. Helsinkiläiset ovat jo kolmeen kertaan ottaneet kantaa erilaisissa kyselyissä ja osallisuusprosesseissa Lapinlahti-esityksiin. Niissä on pidetty selvästi tärkeimpänä kulttuurin ja mielenterveystyön jatkumista Lapinlahdessa.

*****

Peruskorjauksen tulee perustua valtuuston ja kaupunginhallituksen linjauksiin ja kaupunkilaisten laajasti esittämiin tavoitteisiin Lapinlahdesta mielenterveystyön, kulttuurin ja kansalaistoiminnan kaikille avoimena julkisena tilana.

Lapinlahtea koskevien ratkaisujen salaileva valmistelu kertoo tarpeesta arvioida uudelleen ns. pormestarimalli, joka on keskittänyt valtaa pormestarille ja kansliapäällikölle. Lain mukaan kunnan hallinnon pitäisi perustua asukkaiden itsehallintoon ja laajaan osallistumiseen päätöksentekoon. Pienen piirin vallankäytön tilalle tarvitaan osallistuvaa demokratiaa, jossa asukkaiden kuuleminen ei ole näennäistä eikä valtuusto ole kumileimasin.

Säilyttämällä ja kunnostamalla Lapinlahti kaupungin omistamana kaikille avoimena tilana voimme rakentaa kaupunkistrategian ylevän otsikon mukaisesti ”Helsinkiä, josta voimme olla ylpeitä”.

Teksti:

Yrjö Hakanen
Toimittaja, entinen kaupunginvaltuutettu (SKP)