Ihmisiä Lähteellä: Tiina Törö

Oletko joskus huomannut Kahvila Lähteellä harmaahiuksisen naisen, jonka edessä on kyltti: ”Saa istua seuraksi”? Tiina Törö on eläkkeellä oleva graafinen suunnittelija ja kuvittaja, joka on viime vuosina ollut aktiivinen toimija Lapinlahden Lähteellä. Tiina vieraili ensimmäistä kertaa Lapinlahdessa hyvin surullisissa merkeissä jo vuonna 1969, kun hän tuli sairaalaan katsomaan äitiään. Tämän jälkeen vierähti vuosikymmeniä, ennen kuin hänellä oli seuraavan kerran asiaa Lapinlahteen.

Tiinan ensivaikutelmissa Lapinlahti näyttäytyi hienona, majesteetillisena, ympäristönä mielisairaalalle. Silti kun hän vuonna 2017 vuokrasi työhuoneen Lapinlahdesta, koki hän tulleensa ihan uuteen paikkaan. Oli ihanaa huomata, että paikka oli kaikille avoin. Samoihin aikoihin Tiina alkoi kesken työpäivän käydä kahvilassa ja tarjoutui halukkaille keskusteluseuraksi. Toiminta liittyi hänen logoterapian opinnäytteeseensä ”Tyhjän tilan lahja”. Siitä lähtien Tiina onkin vieraillut kahviloissa kerran pari viikossa, myös muissa kuin Kahvila Lähteellä.

Tiina on ollut pitkään sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti kiinnostunut mielenterveyskysymyksistä. Hän tuntee läheisyyttä ihmisiin, jotka ovat ”vähän haavoitettuja jostain kohtaa”. Tiina kokee, että ”ihmisyys tulee täydeksi vasta jonkinlaisen kärsimyksen kautta. Myötätunto sekä itseä että muita kohtaan kasvaa.”

Ihmiset ovat lähes poikkeuksetta suhtautuneet myönteisesti Tiinan ”Saa istua seuraksi” -viestiin, mutta hän kokee silti uhmaavansa toiminnallaan kylähullun mainetta. Tiinalle on jäänyt kohtaamisista koskettavimpana mieleen eräs aurinkoinen ja ihana nuorimies, johon hän tutustui pari vuotta sitten. Poika tuli usein porukan mukana Alvilasta lounaalle Kahvila Lähteelle, ja hänelle tuli tavaksi jutella muutama sana Tiinan kanssa. Tiina tunsi melkein ikävää, kun hän ei nähnyt poikaa vähään aikaan. Uudelleen kohdatessa poika kuitenkin tervehti iloisesti: ”Tiina, kiva nähdä!”

Tiina Törö on ollut vapaaehtoisena Lapinlahdella monenlaisessa toiminnassa mukana. Hän on mm. pitänyt pienryhmissä rentoutus- ja hengitysharjoituksia, luennoinut samoista aiheista ja ollut näyttely- ja museovahtina. Osa ryhmistä on ollut myös leikkimielisiä, kuten Venetsiassa toteutettu, vienalaisiin satuihin pohjautuva, ”Iltasatuja kaikenikäisille”. Tiinan mielestä on kiva, että Lapinlahdella ihmisiä kannustetaan osallistumaan ja sitten heille annetaan vapaus suunnitella omat vapaaehtoistyönsä.

Tiina näkee Lapinlahden rikkautena sen, että täällä on tapahtumia laidasta laitaan. Viimeisin kulttuurielämys hänelle oli Eero Hämeenniemen esiintyminen auditoriossa Valon viikonloppuna. Hämeenniemen pianoimprovisaatiot veivät mukanaan ja saivat hetkeksi irtautumaan todellisuudesta. Tiina uskoo ja toivoo, että Lapinlahden toiminta voisi jatkua nykyisellään. Helsingin kaupungin säilyminen vuokranantajana olisi tärkeää, jotta työhuoneiden vuokrat pysyisivät kohtuullisella tasolla.

Lapinlahden alueella on tarjolla sekä kaunista luontoa että rakennettua ympäristöä. Tiina on ihastunut erityisesti Lapinlahden puiston onttoihin puunrunkoihin ja kalliolla olevaan huvimajaan. Kesäisin uimaranta on myös ollut ahkerassa käytössä, mutta Lähteen sauna hänellä on vielä kokematta. Kaiken kaikkiaan Tiina kokee, että Lapinlahti on ollut hänelle aikamoinen lahja. Sitä ei olisi voinut ennustaa silloin, kun hän vieraili vuonna 1969 Lapinlahdessa ensimmäistä kertaa.

Teksti: Juhana Heikkilä