Ihmisiä Lähteellä: Kristian Walhbeck

Kristian Wahlbeck on seurannut Lapinlahden kehitystä eri rooleissa jo yli 40 vuoden ajan. Ensimmäisen kerran hän tuli Lapinlahteen luennolle nuorena lääketieteen opiskelijana elokuussa 1979. Lapinlahden sairaala-alue ja puisto näyttivät kauniilta, mutta Lapinlahti oli silloin vielä oma erillinen maailmansa. Portilla luki: ”Sairaala-alue. Pääsy kielletty”, eikä alue ollut avoin kaikille helsinkiläisille.

1990-luvulla Kristian toimi Lapinlahdessa psykiatrian opettajana ja osastonlääkärinä osastolla 1, jossa oli syömishäiriötä sairastavia potilaita. 2000-luvun alussa hän hoiti myös psykiatrian ruotsinkielistä professuuria ja siihen liittyviä ylilääkärin tehtäviä.

Kun sairaalatoiminta Lapinlahdessa oli loppunut vuonna 2008, Kristian joutui kävelyretkillään todistamaan paikan alennustilaa. ”Oli surullista nähdä, miten se oli jätetty rappiolle.” Laittomia asukkaita, ilkivaltaa, rikkoutuneita ikkunoita, vuotavia räystäitä. Pro Lapinlahden aktiivien parissa vahvistui yhteinen näkemys alueen pelastamisesta. Taustalla oli ajatus, että mielenterveyttä rakennetaan kulttuurista, kauniista ympäristöstä ja kauniista rakennuksista.

Kristian Wahlbeck ei ollut Pro Lapinlahden toiminnassa mukana vielä sen perustamisvaiheessa, mutta hän kuului siihen ryhmään aktiiveja, joille syntyi idea Lapinlahden Lähteestä. Vuonna 2013 hän kävi yhdessä näyttelijä Jussi Lehtosen kanssa esittelemässä suunnitelmaa kaupunginjohtaja Jussi Pajuselle. Kaupunki suhtautui ideaan aluksi epäilevästi, mutta pari vuotta myöhemmin 2016 solmittiin Lähteen vuokrasopimus. Kristian palasi samassa yhteydessä Lapinlahteen, ja hänellä on ollut siitä lähtien siellä työhuone.

Lapinlahden Lähteen myötä Lapinlahdesta muodostui tila kulttuurille. Kristianille on jäänyt mieleen vuoden 2016 taiteiden yö, jolloin Lapinlahteen tuli noin 3000 ihmistä. Silloin sairaalarakennuksessa toteutettiin Ylen ruotsinkielisen radioteatterin ääni-installaatio ”Ääniä sielujen huoneista”, jossa eri tiloihin suunnitellut kohtaukset kuljettivat vieraat ajassa läpi Lapinlahden historian. Kristian muistelee vaikuttuneena myös Lapinlahden puolesta harjoitettua kansalaisaktivismia. Vuosina 2000 ja 2018 Lapinlahden suojaksi muodostetut ihmismuurit olivat voimaannuttavia kokemuksia.

Kristian seuraa tällä hetkellä Lapinlahtea Mieli ry:n kehitysjohtajana ja Pro Lapinlahden hallituksen jäsenenä. Hän ei näe Lapinlahdella enää tulevaisuutta sairaalana. Sen sijaan alue on hänen mielestään nykyisellään aivan upeassa käytössä. Siinä yhdistyy kansalaisaktivismia, mielenterveystyötä, kulttuuria ja kestävää kehitystä. Kristian onkin varsin optimistinen Lapinlahden tulevaisuuden suhteen. Poliittinen päätös asiassa on odotettavissa keväällä 2022, eikä hän usko, että kaatuneeseen myyntisuunnitelmaan enää palataan. Kristian on pitänyt tulevaisuuden mallina esillä Lapinlahti-säätiötä. Valtion tulisi olla mukana Lapinlahden kunnostamisessa ja ylläpidossa, koska paikalla on niin tärkeä merkitys Suomen kulttuurihistoriassa.

Kristian toivoo, että Lapinlahti olisi 10 vuoden kuluttua edelleen kaikille avoin, suvaitsevainen, paikka, jonne voi tulla lompakon paksuudesta riippumatta. Tarvittavat remontit tulisi olla vanhaa kunnioittaen tehty. Lapinlahden ei tarvitse hänen visiossaan olla maailmankuulu, kehityksen kärjessä oleva kohde. Tärkeintä on, että Lapinlahti on helposti lähestyttävä, turvallinen, paikka helsinkiläisille ja kaikille muille, jotka haluavat virkistäytyä ja vaalia mielen hyvinvointia kulttuurin, ympäristön ja yhteisön keinoin.

Näin joulun lähestyessä Kristianilla on muistoja myös joulun vietosta Lapinlahdessa. 1990-luvun alussa hän päivysti pari joulua Lapinlahdessa apulaislääkärinä. Joulut Lapinlahdessa olivat hänen muistikuvissaan kauniita ja tunnelmallisia. Puisto oli lumen peitossa. Kristianille on jäänyt mieleen osaston 1 käytävälle levitetty kymmeniä metrejä pitkä joulumatto. Potilaat osallistuivat sairaalan koristeluun ja joulujuhlaan auditoriossa, jossa Helsingin piispa julisti Lapinlahteen joulurauhan.

Tämän joulun Kristian suunnittelee viettävänsä kotona Helsingissä ja sukulaisten luona Lohjalla. Hänellä on kuitenkin aina ollut tapana tulla Lapinlahteen jouluglögille. Tärkeää on, että Lapinlahti on joulunakin auki ja niillä, jotka viettävät joulun yksin, on mahdollisuus kokea Lapinlahden henkeä.

Teksti: Juhana Heikkilä